tiistai 30. huhtikuuta 2013

Cecropis rufula

Gomia oli! Dahlmanin löytämä Cecropis rufula nimittäin. Suomessa se tunnetaan ruostepääskynä ja nykyään  Cecropis dauricana entisen Hirundo daurican sijaan. MäkPen taksonominen diktatuuri on kuitenkin splitannut rufulan dauricasta, siitä lajinimi. Kaksivärinen yläperä, vaalea "naama" ja hyvin heikosti viiruinen vatsapuoli erottavat  rufulan itäisistä ruostepääskyistä. Kaakkois-Aasiassa on vielä lisää saman sorttisia ja kaikki ruostepääskyt yhdessä muodostavatkin hirvittävän määrityshaasteen, mistä ei (?) tarvitse Satakunnan maaperällä huolehtia.
Joka tapauksessa Suomessakin ruostepääskyt kannattaa katsoa loppuun asti, RK:kin on jo hyväksynyt itäisiä lintuja, kuten tämän kolmesti hylsyämäni Lempäälän "idänruostepääskyn".

Huittisten Mutilahdessa lennellyt ruostepääsky on järven toinen (eka oli Taistossa 6.5.2000). Ainut muu satakuntalainen havis on Rauman Kylmäpihlajan saarelta (3.5.2008).
Ruostepääsky lenteli Puurijärven luusuassa nelilajisessa ja -sukuisessa (Hirundo, Delichon, Riparia ja Cecropis) pääskyparvessa. Lintu on eka kunnolla huhtikuussa bongattavissa ollut yksilö lajissaan ja se herättikin laajaa mielenkiintoa bongariyhteisössä. Pääsky teki päivällä useamman tunnin katoamistempun, mutta lopulta siitä pääsi nauttimaan ilmeisesti pitkälti toistasataa bongohenkilöä.

Kiitokset ja onnittelut vielä tätäkin kautta Markolle GGGomiasta löydöstä!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Suomen Eka Kaspiantasku Utössä

Perjantaina kiiri Paraisten Utöstä viesti kevään ensimmäisen sepelsiepon vanavedessä löytyneestä sepeltaskusta, joka varmaan aikaisuudellaan herätti jonkin verran huomiota alan harrastajissa. Hannu Jännes uumoili Bongariverkossa Jorma Tenovuon kuvien esittävän variegatus-rodun lintua, kuten Jorma blogissaankin kirjoitti ja niinhän asia tosiaan olikin. Variegatus oli Suomen ensimmäinen alalajissaan ja siinä määrin muista sepeltaskun roduista (maurusarmenicusindicusstejnegeri ja przewalskii) poikkeava, että se varmasti saa ansaitsemansa lajiaseman lähitulevaisuudessa. Variegatuksen hyvä tuntomerkki on laajalti valkoinen pyrstön tyviosa, mikä erottaa sen kaikista muista Saxicola-taksoneista. Tenovuon mainioista kuvista näkyy myös pyrstösulkien valkoisen luoma sälekaihdin-efekti levitetyllä pyrstöllä: pyrstösulkien ulkohöyty on pidemmälti musta kuin sisähöyty.
Mustapää- ja sepeltaskuhan ovat vasta hiljakkoin toisistaan splitatut ja Saxicola-taksonomia vaatii muutenkin vielä lisäselvityksiä ainakin sepeltaskujen osalta.

Markku Santamaa ja Jorma Tenovuo. Taustalla Utön itäniitty, jolla tasku viihtyi.

Jarmo T. Koistinen, toinen saaren "natiiveista" lintuharrastajista.

Ekan aallon bongareita; Anu Lindström, Jukka Sillanpää, Pekka Komi ja Jari Nummelin.

Saaribongaus on aina hiukan hankalampaa kuin mantereinen pointsaus. Taksivene Nauvon Pärnäisistä Utöhön saatiin kuitenkin sovittua, vieläpä niin, että matkaan lähdettäisiin vasta linnun paikallaolon varmistuttua. Porista Pärnäisiin on kuitenkin reilun kolmen tunnin matka, joten sinne päin oli ajeltava aamuyöstä. Päätettiin faijan kanssa hoitaa toinen rotuelis, Pöytyältä perjantaina löytynyt grönlannintundrahanhi pankkilajiksi bongariystävällisempää taksonomiaa odottelemaan. Oranssinokkainen ja tumma hanhi oli joltensakin itsensä näköinen. Varmasti yhtä hyvä pinna kuin vaikkapa amerikantavi, lokeista ja urpiaisista puhumattakaan.
Sepeltaskupäivityksen saapumisesta reilun tunnin kuluttua oltiin Nauvossa ja kohta koko kymmenpäinen köörimme oli lastattu taxipaattiin. Vain reilun tunnin merimatkan jälkeen rantauduttiin sumuvaipassa uinuvaan saareen. Herrat Koistinen ja Tenovuo johdattivat meidät auliisti pelipaikalle ja tasku näyttäytyi välittömästi ja hienosti koko poppoolle. Käteltiin, ihasteltiin tovi ja lähdettiin etsimään kylällä yhä oleskellutta sepelsieppoa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paluumatka oli leppoisa ja yhäti tyynessä meressä varsin nopea. Pärnäisissä seuraava satsi täytti venhon samointein ja vähintäin yhtä onnistunut oli heidänkin reissunsa, vieläpä sepelsiepolla höystettynä.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kuraa

 Keskiviikkoaamulla lähettiin Mimosan kanssa Kaarluotoon onkimaan persikkamehujoesta. Samalla kateltiin vähän lintuja. Pitkosten varren pajut on perinteisesti mainiot alkukevään hysyille, niin nytkin. Pajulintuina laskettiin 12 tiltalttia, ei vielä kesäisempiä lajeja. Ne tulee sit kun kimalaisetkin, joita pajut on kohta piukassa.
Ruovikkolavalle talsiessa nousi koivuun pari kymmentä kuraa eli kulorastasta, kohta ne tipahti takasin peltoon josta ynnäsinkin peräti 137 yksilöä yht'aikaa. Toiseksi suurin parvi mitä oon ikinään nähnyt, isoimmassa oli 155 lintua joskus Preiviikin Päivärinteentiellä. Tuntui olevan kuran päämuutto, sillä Maavikissä näkyi vielä iltapäivällä 120:n potti samaa sorttiaa.

 Iltapäivällä vietin pari tuntia Riitsaranlahdella länsipuhurilta suojassa. Kalatiira kalasteli niin kivasti esillä, jotta oli roiskaistava pari otosta. Yhtään lappalaista ei näkynyt. Päätinkin, ettei pajulintu tai lapintiira ole vielä Suomeen saapuneet. Eikä nuolihaukka tai lirokaan. En usko ennen kuin näen. Heinätavi sen sijaan pitää uskoa saapuneeksi, koskapa koiras tipahti lahdelle 72:n räyskän ja muiden sekaan.

 Kevään eka leppälintu Riitsarassa, Enäjärveltä yhytetyn mustaleppälinnun vanavedessä. Kyläsaaresta löytyi puolestaan pensastasku, melkosen aikaisessa ovat.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Huima Haikarahärdelli

Kyl olikin taas haikarantäytteinen päivä. Käväisin Kaunismäessä tarkastamassa, josko jalohaikarat olisivat palanneet pesimäkoloniaan. Odottelin tovin ja nuori merikotka saapui avuksi lennättäen koko kolonnan kerralla ilmoille. 140 harmaahaikaraa mahtui yhteen kuvaan, noin 200 arvioin niitä kaikkiaan olleen. Aikamoinen määrä ardeoita täytyy olla, sillä tuskin kaikki yksilöt pesillään patsastelivat.
Aamulla totesin Hevosluodon kattohaikarat paikallaan pysyvän sorttisiksi ja puolen päivän tienoilla Esama soitteli ja kertoi pääluvun lisääntyneen jo kuuteen! Eilen pohdittiin vielä, koskevatko koko kevään Satakuntalaiset ciccehavikset yhtä yksilöä :) Jallua vajaaksi jääneen haikarapäivän kolmas laji näkyi Kirrinsannan kentillä, jossa kauluhaikara viipotti kovaa koilliseen, tipahtaen kuitenkin Levonkurkun lammille. 

Tarkastelin kovan etelätuulen ja kuurosateiden siivittämänä useamman hehtaarin porilaista nurmikkoa ja heinikkoa. Levon, Kyläsaaren, Toejoen, Aittaluodon jne. urheilukentät, golfkenttää, Yyterin kartanon tiluksia yms. Mielenkiintoisimmat havikset olivat Yyterin kartanolla mekastanut kirjosieppopari ja Kyläsaaren Kiviveistämöntieltä yhyttämäni naaras sepelrastas. Jostain syystä en Levolta seraa huomannut, vaikka Emi oli nähnyt niitä hiukan myöhemmin kaksin kappalein.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Hirveesti Haikaroi

 Reposaaren silta suljettiin tänään, joten jouduin ajelemaan Kallioholmaan aamustaijille Ahlaisten kautta ja hyvä niin. Isokorventien kohdalla näin etäällä tien yli lentävän vaalean linnun, jotenkin tuli mieleen lapinpöllö :) Kohdalla melkein pelästyin, kun kaunis kattohaikara tönötti avoimesti tien varressa. Gomiaa! Mun eka sponde kattis Porista! Lintu oli ilmeisesti jatkanut pian matkaansa, kun jokunen bongari Pasin johdolla kävi sen hylsyämässä...

 Kallioholmassa sain tai jouduin havainnoimaan yksikseni, enempi silmiä kun yleensä näkee paremmin kuin vähempi. Keli oli kohtuullinen, vain 10m/s etelästä hiukan häiritsi. Jostain syystä kärkimylly ei kunnolla suoralta eteläblosikselta suojaa.

Muutto oli miellyttävän vilkasta, kolmen tunnin rupeamalla lintua pukkasi noin 1,5k/h tahtiin. Pääosissa odotetusti mustalinnut (2700) ja haahkat (1200). Laatua edusti yksinäinen etelänkiisla, kevään ensimmäiset itselleni olivat mukuru (mustakurkku-uikku), kuikka ja merikihu. Yks raukutiira eli räyskä lensi niin liki, et piti kuvata.

Käppälin kentätkin ympäriinsä, mutta kirkaskeli ei hysyä ollut tiputtanut. Hiilikasassa kökkinyt metsäviklo oli hauskimpia haviksia. Kolme niittykirvistä kuulutti reviirejään hiilikasojen väliin kasvaneella niityllä. Saas nähä tuleeko keltaväiski tänäkin vuonna uusperinteiseen biotyyppiin pesimäpuuhiin.
Tahkiksesta lähin kohti Meri-Poria, siltasulun myötä tällä välille on tullut pituutta 50 kilsaa entisen kymmenen sijaan. Matkalla aattelin poiketa kotona kaffeella ja koittaa kattohaikaraa parvekepinnaksi, sellainen kun oli havaittu vajaan kilsan päässä kotipesästäni nurmikolla käyskentelemässä. Cicce löytyikin lyhyehkön etsinnän jälkeen kaakkoiselta taivaalta - mainiota!

Sumpiteltuani otin suunnan Lietteille, ensi kertaa tänä keväänä. Lietteillä saa siis toistaiseksi liikkua vapaasti pitkoksia ja tolppalinjaa pitkin, kunhan muistaa pysyä pois niityltä.

Niitty oli tietenkin sula, Preiviikinlahti sen sijaan rantoja lukuun ottamatta jäässä. Lietteiden rakenteilla oleva torni kuvassa keskellä.

Uusi torni nousee huomattavasti vanhaa lavaa edullisemmalle paikalle. Tänäänkin siltä olisi näkynyt mm. suokukko, 72 punakuiria, 49 tylliä jne.

Lietteiltä lompsin Lankoorannokkaan Riitsaranlahtea tarkastelemaan. Riitsarka oli auennut mukavasti ja lintujakin piisasi. Ynnäilin 199 tukkasotkaa, vähän vähemmän taveja ym. Särkällä lepäsi leppoisat 61 räyskää  vieri vieressä. Vessulaskennan lomassa kuului taivaalta "tu-vit" ja mustaviklo nassahti räyskien seuraan ja vuosilistalle. Kohtuu aikainen epeli.
Teemuluodon tornissa oli paljon porukkaa, mutta suht vähän katseltavaa. Valkoviklo ja harmaasorsa ehkäpä mainittavimmat. Parkkipaikalla tiksui kovin: nokkavarpusparvi piilotteli leppien latvuksissa. Puolivahingossa suuntasin Launaisten hevoshakaan (kuvassa).

 Harrastusurani suurin metsävikloparvi pöllästi laitumelta, 25 kokonaista. Kyl tlui-vit-vit raikas, mutta jenkkiserkkua ei porukasta löytynyt. Pelloilla oli kohtuullisesti rastaita ja vähintäin yhdeksän kivitaskun kertymä. Kait sitä peltosirkkuakin jo sopii odotella?

Aamusella oli luotojen alueella kivasti lokkeja, joiden lomasta ajattelin yrittää mumelon yhytystä. Hevosluodon länsipään tielle oli ilmaantunut jokin "juttu" ja koukkasinkin sitä katsomaan.

 Samointein hoksasin aivan erkillä nukkuvan kattokikkekaksikon! Huimaa, kolmas havis vuorokauden sisään ja Porin puolessa havaitsemieni summa taisi tuplaantua. Täälpäin molemmat kikkehaikarat onkin liki yhtä yleisiä tai harvinaisia.
Railon Eskokin eksyi paikalle hälyä näpytellessäni ja lopun päivää harrastajavirta taisikin olla tasainen.
Kaarluodosta tuli vinkki mielenkiintoisesta pikkujoutsenesta - sinne siis! Paikan päällä pijo näytti kuitenkin melko normaalilta bewikkiiltä, harmi. Paikallisvuodari silti siitäkin. Paarnoorin nurkat oli kivasti auenneet, eilen kun näkymästä vielä puolet oli jään peitossa. Harmaasorsapari uiskenteli tavien seassa, ruovikossa elämöivät timalit ja luhtakana. Huomenna jatketaan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Perei ja Puljutki

 Mää heräsin jo kymmeneltä ja yhdeltätoista olinkin valmiina kevättä vastaanottamaan. En ihan ehtinyt hilpasta ulko-ovesta kun faija soitti ja kehotti siirtymään parvekkeelle pereä yhyttämään. Oli kuulemma jo toinen muuttohaukka puolen tunnin periodilla, mutta ensimmäisestä oli unohtunut soittaa :) Mut ei hätää, kaunis peregriini löytyi nopeasti idästä rundaamassa. Kiitokset vaan sinne Vainiolaan ja kavereille muistutukseksi ja kainoksi toiveeksi, jotta saa soittaa - meen parvekkeelta näkyy puolen Porin ilmatila. Ulostauduttuani oli tarkoituksenani suunnata petostaijiin ja Toukari tuntui hyvältä idealta. Katsastin kuitenkin vielä matkalla luotojen alueen tyhjiä peltoja. Kalaforniassa oli sen sortin paniikki päällänsä, jotta päivän toinen muuttohaukka oli helppo hoksata taivaalta. Pienikokoinen urospuoli yksilö meinas tulla ihan suihin, mut kääntyi kuitenkin ajoissa jääden vain pahaiseksi dokumentiksi kennolle.
Toukarissa näkyi olevan sen päiväinen ruuhka, jotta otin varalle suunnittelemani virtavästäräkin etsinnän tuotantoon. Lampinkosken ja yhen toisen paikan tarkastus ei tuottanut toivottua tulosta.
Köröttelin Kirrinsantaan ja vuoden ensimmäiselle visiitille Technipin altaille. Altaan pohjoisvallille on ilmaantunut Porin Energian tuulimittari piipittämään ja ennustamaan tuulivoimaloiden nousua tällekin ihmisen luomalle lintupaikalle. Itse altaat vielä jäässä, mutta lietealue ja kiuruaro sulana, ainokaisina lintuina muutamat merihanhet ja pajusirkut. Eteläselällä ja taivaalla sen sijaan vilkasta. Selän mielenkiintoisimmat vuodariselkälokit (Suomen ja stögis), taivaalla ehkäpä kohtuullisen kokoinen pulmusparvi.

Katsastin Kallonkin, jossa lintuja suurinpiirtein saman verran ulkoilijoiden kanssa. Ei mitään merkittäviä haviksia, mutta näkyvyys oli aivan mahtava. Autossa kököttämisen jälkeen valitsin Leveäkarin laitumet seuraavaksi kohteeksi. Parissa päivässä oli tapahtunut paljon: pajusirkut konsertoivat ruovikossa, niittykirviset laitumella ja ensimmäinen pässikin mäkätti taivaalla.

Koko päivän Meri-Porissa pörrännyt hulilupteri sai Lekin hanhet levottomiksi.

Riitsarkaan tipahteli joutsenia ja hanhia tuon tuosta, joten päätin poiketa tornissakin. Oikaisin jäisen laitumen poikki ja otin aimo puljut, takaisin tullessa humpsahdinkin vyötäisiä myöden ojaan ja mukavalta tuntui.
Riitsarassa jo kohtuullinen sula, mutta ei toivomaani ristisorsaa. Jokunen harmaahaikara, viisi tundrahanhea ja pari plättärää isompiensa seurassa. Taivaan toljotus toi muuttajia näkyviin tuon tuosta, mutta suurimmat virrat tuntuivat menevän armottoman korkealla.
Kivasti tuntuu kevät edistyneen tänäpä, mutta esimerkiksi yhtään metsähanhea ei ole tainnut Satakuntaan tänään saapua. Ilmeisesti jossain kohtaa on sadealue tai sumutulppa tukkeena. Yllättäen ainuttakaan tylliä tahi ruskosuohaukkaakaan ei Tiirasta tältä päivältä Porista löydy, tiistain sit varmaan...

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Pölysika

Koitin aamulla 7.15-9.15 parvekestaijia, kun ekaa kevättä 9. kerroksessa asustellaan. Muuttoa ei varsinaisesti ollut; yksi mustarastas ja kiuru, kaks sepelkyyhkyä etelään ja kuvan merihanhi joka nousi Vainiolan pelloilta ja lens partsin vierestä pohjoisiin. Turkinkyyhky oli soidintuulella Käppärässä ja sille tuli kaverikin Paratiisinmäeltä päin. Porin keskustan liepeillä on mahdollisesti vain yksi pari, sillä nämä "Käppärän" linnut näyttävät liikkuvan varsin laajalti kun paraatipaikalta pääsee katselemaan. 

Sain just kamppeet niskaan kun Samsungi ilmoitti pölysiasta Tahkoluodossa. Kalloon oli tarkoitus mennä, mut kyllä se Tahkiskin siinä sivussa menee. Soitin vielä Holmesin kaveriksi ja poikettiin lämpöväreilyn ympäröimään Kallioholmaan. Pasi ja Tatti olivat olleet auringonnoususta, näkyvyys kuulemma samaa suttua koko aamun ja muutto yhä pysäksissä - ei mikään yllätys tietenkään koillistuulessa. Pölysika, joka allihaahkanakin tunnetaan lillutteli parin telkän seurassa kärjen edustalla, valitettavasti vain suljetulta satama-alueelta näkyen. 

Tahkiksesta jatkettiin Räpsöön kalasatamaan. 29 naurulokkia tönötti jäällä ja Esaman Jaska maalla. Lokit ja kossut näkyivät vähentyneen viime kerrasta, eikä keilabooltsiakaan yhytetty. Uutta jäätä oli aallonmurtajien sisäpuolella rutkasti, vaikka meren puoli onkin lähes kauttaaltaan auki.

Hilska oli umpijäässä eikä vaatinut pysähdystä, Kallosta koetettiin josko päivän listalle löytyisi kolmaskin haahkalaji. Eipä ollut Kyhmysen akkaa, tai ei ainakaan löydetty, kaikki 653 haahkaa nimittäin useemmassa kilsassa. Ulapalla näytti olevan vielä lisää jotain valkoista mössöä, ehkäpä juurikin haahkoja. Paljon muita lintuja ei nähtykään, keli kuitenkin timanginen. 

Tipautin Holmerssin Kaanaanmaalle ja jatkoin peltokierrokselle. Reitillä Södermanintie-Kyläsaari-Isoniitty-Maaviiki-Etu-Amerikka-Preiviiki-Hankreeti-Tuorsniemi-Pinomäki ei näkynyt oikeastaan yhtään mitään, ei kiuruu, ei hyyppää eikä muutakaan. 

 Pellot kuitenkin varsin sulat ja mielessä kävi Hiljainen Kevät, kun monellakaan aukeella ei ollut ensimmäistäkään elonmerkkiä.

Vainiolan huikentelevainen hanhipotti kasvanut 43-päiseksi (taiga 36, meri 6, kanadalainen vuodenpinnahanhi 1), seuranaan myös 44 joutsenta ja pari naakkaa sekä varista - eikä mitään muuta.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäistipuja

Talvi jatkuu koko Suomessa (Euroopassa), joten ei siitä sen enempää. Pitkäperjantaina oli kuitenkin päästävä meren ääreen toteamaan jääkartan paikkansa pitävyys. Faijan ja Holmesin kanssa kökittiin tovi Tahkoluodossa. Mahdollinen sula näkyi jossain >4 kilometrin päässä. Ainoat muuttolinnut oli kaks pulmusta. Huimaa.

 Meri.
 Reposaaren kalasatamassa sentäs hiukan enemmän argareita kuin keskitalvella.
 Hilskan sulassa ei paria laulujoutsenta kummempaa.

 Rimpikarin sula tyhjä, jäällä pari merikotkaa.
Kallossakaan ei sula siintänyt sen lähempänä. 15 mustaa viikinkiä paineli kuitenkin pohjoisiin. Saas nähä tuleeko metsähanhet sun muut Vappuun mennessä, 10 vrk:n ennuste ei ainakaan lupaa mitään muutosta talvisäähän: http://www.foreca.fi/Finland/Pori/tenday