tiistai 31. toukokuuta 2011

31.5. Tussiperä, Sena ja hylsyilyä




Puolen yön jälkeen lähdettiin Alangon Pasin kanssa kohti Espoota. Hyvissä ajoin ennen neljää kavuttiin Maarin torniin. Rastaskerttunen raksutteli rytkyjen ja viitakerttusen säestyksellä. Hoitoniityllä ja lietteillä ruokaili ainakin 14 jänkäsirriäistä ja kolme vesipääskyä.


Jo kello 4.29. tuli kohdelaji eli ruostepääsky, porilaisittain myös tussiperse, näkyviin.


Pasin tyylinäyte eliksenottoasennosta. Mulle daurica oli kolmas laatuaan Suomesta.



Vartin verran pääskyä ihailtuamme siirryttiin toiselle puolelle Laajalahtea, Villa Elfvikin maisemiin. Dumarit (viitakerttunen) konsertoivat täälläkin ja nokkavarpunen tiksutteli. Välillä poikettiin Espoon kartanon pelloilla ottamaan päivän eka hylsy mumelosta, eli mustanmerenlokista. Lintutiedotus käski takaisin Laajalahdelle, sillä aiemmin hylsyämämme senaattori (punapäälepinkäinen) oli löytynyt uudelleen. Lanttu olikin hienosti näkyvissä kymmenisen minuuttia ja lensi sitten hieman etäämmälle ruovikon reunaan.


Loppupäivä sujuikin rattoisasti autossa ja hylsyillessä. Jyväskylässä yritettiin siperiantavia kolme tuntia, kunnes usko loppui kesken. Tavihylsy oli sikäli komia, että pinnaa siitä ei olisi tullut vaikka olis näkynytkin - laji kun on E-kategoriassa. Poriin palaillessa hoidettiin vielä amerikantukkasotka vuosihylsylistalle Jämsästä. Sanomattakin lienee selvää, että tavi nähtiin paikalla vielä illalla ja atuso taas keskiviikkoaamuna.

lauantai 28. toukokuuta 2011

28.5. Vesipääskyjä


Auringonnousun vanavedessä Kallioholmaan, missä olosuhteet haastavat; navakka eteläinen puhuri ja sadekuurojen värittämä näkyvyys.


Aamun anti oli n.300 mustalintua, 30 gaviaa, pari riskilää ja ruokkia sekä helmenä mustatiira, josta Kallioholman pointsi. Tyrnikarikin tarkastettiin, mutta tiputuskeli ei näyttänyt parhaita puoliaan.



Technipin altailla ruokaili kesy vesipääskypariskunta, yllä naaras.


Vesipääskyllä on käänteiset sukupuoliroolit ja koiras onkin vaatimattomamman värinen.


Karhuluodon ja Surffirannan rarihiekat tarkastettiin, ei tyllejä kummempaa.


Kivinin lehdossa ei vielä kuhankeittäjää, muuten laulajia mukavasti äänessä sateesta huolimatta. Pikkusieppo ja viitasirkkalintukin kuulosteltiin toistaalta tutuilta paikoilta.
Illalla poikkesin vielä Pinomäen-Lattomeren lokkeja kummastelemassa, 2 3kv tuhkaselkälokkia löytyi reilun tuhannen pienemmän lokin joukosta.

tiistai 24. toukokuuta 2011

24.5. Lietteet ja lokkeja




Aamutuimaan Lietteille, vesi nollan tienoissa ja lietettä vain perällä. Lounatuulta lepposat 10m/s.


Kahlurit enimmäkseen äestyksellä. Runsaimpana lapinsirri (n.40), vuodarit jänkä- (4) ja pulmussirristä (1). Myös pikkusirrejä (3) ja tundrakurmitsaa oli mukava katsella. Tortillatuokiota piristi Hathurussa raikannut sinirinnan jodlaus. Muutosta vastasi satakunta spinaria (vihervarpunen), yhdessä parvessa mukana lapinsirkku ja sokerina pohjalla hurjaa kyytiä myötätuulessa painellut mustatiira.


Kenguru/mufloni


Autolle päin lampsiessa löytyi rantaviivasta ruumis. Tavinaaras oli menehtynyt hiljattain, mutta kuolinsyy jäi tuntemattomaksi - hyvässä lihassa ja höyhenpuku täydellinen. Ois pitänyt varmaan toimittaa ABC:n laboratorioon.


Mukava ylläri oli suorsan jalassa kiiltänyt metalli - ei ihan jenkki, mutta brittitavi kuitenkin.


Lietteiltä Kaarluodon parkkikselle bongaamaan Tatin löytämää pikkusieppoa. Sieppo lauloi vaikka tuuli taivutti puita vaakatasoon. Teemuluodossakin poikkesin, mutta havikset meni Ö-mappiin ja sade ajoi pois.


Pinomäellä leppoisa lokkilössi; kala- 750, nauru- 400, harmaa- 40, selkä- 4 ja merilokki 1. Ei tunturityllejä, yksi kapula kuitenkin.


Kaksi selkälokeista oli ad fuscuksia, yksi määrittämätön 2kv ja kuvassa 3kv tuhkaselkälokki eli stögis.


Hikiskouppistögis


Lokkien makuun päästyäni käväisin vielä Santtakankaalla. Argareita (harmaalokki) 410, fuscuksia (selkälokki) kaksi, joista kuvan lintu oli katkonut toisen jalkansa. Varmaankin tapaturman johdosta oli myös sulkasato sekaisin.

24.5. Lokki



Pinomäeltä löytyi lokkimössöstä (n.700 kala- ja 400 naurulokkia) tämmönen 2kv pieni lokki.
Surkee video, mutta saa siitä idean;

- nokka ja jalat kirkkaan punaiset, hyppäsi silmille parvesta
- nokassa tumma kärkivyö
- nokka selvästi tukevampi kuin naurulokilla, varsinkin kärki paksumpi ja alanokka suorempi
- jp-höyhenet hupussa mustia (ei kontrastia käsis.), ei ruskeita kuten naurulokilla
- huppu ulottui ehkäpä hiukan alemmas kuin naurulokilla, mutta vaikea arvioida koska lintu suki lähes taukoamatta ja lähti sitten lentoon (ja lennosta en saanut sitä okulaarin tonnin massasta)
- "silmäluomet" vaikuttivat suuremmilta kuin naurulokilla
- sukiessa siipeä välähti valkoista siiven etureunassa
- noin naurulokin kokoinen

Mikälie hybridi tai vammanokka.

23.5. Pääskyi ja posi


Sateisten ja tuloksettomien keräkurmuetsintöjen jälkeen ajelin Technipin altaille tarkastamaan tiputuskelin tuloksia.


Tyllipari on pesimäpuuhissa p-paikan vieressä, joten havainnoida kannattaa vähän syrjemmällä.


Kahlureista löysin 19 lapinsirriä, pikkusirrin ja neljä vesipääskyä.


Thunbergi ja ...


...flava keltaväinöt kuuluttivat reviiriään.


Tervapääskyjä mukavat kolmisen sataa, tavapääskyjä about 450.


Karhuluodon ylänkötyllirannassa vain kaks tavatylliä. Mukava ylläri oli risukaatiksen takapuskissa smyygannut naaras pohjansirkku, montakohan kevättä niitä vielä piisaa?


Surffirannassa ei mitään mainittavaa.


Enäjärven tornin edustalla kivasti pääskyjä, taivaalla noin 500 apusta - ei valkomerkkejä.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

20.5. Hylsyy


Ibericus- ja kärmeshylsyjen jälkimainingeissa heräiltiin aamustaijille Virolahden Hurpun Verkkokalliolle. Paikalle kertyi kolmisen kymmentä henkilöä ihmettelemään pysähtynyttä arktikaa ja sumua. Aamun mielenkiintoisin lintu oli vastavalon puolelta läheltä muuttanut suohaukka, todennäköinen naaras arosuo.


Aamustaijilta lähdettiin ajoissa Kurkelaan, jospa kärmeskotka olisi vielä tulopäällä. Opasteet samaa laatua kuin itse tornikin :)



Muiden vielä ihmetellessä opastetta hiffasin koiras vasetin paskahuussin vierestä. Nasta havis.



Itä-Suomen korkeimmaksi tanssilavaksikin kehuttu Kurkelan torni. Havikseen tarttui lähinnä paikallisia petoja, sekä jokunen valkoposkipoppoo. Kohtapuoliin siirryttiin Eastgaten pelloille, sillä sieltä olisi parempi ampaista Lintutiedotukseen tulleen pikkukorppikotkan perään.


Pikkukorpparista saatiin toinenkin ilmoitus, jonka siivittäminä ajelimme Lahden suuntaan ja paikallisten opastuksella maankaatopaikalle tapittamaan. Näkyvyyttä komiat 360 astetta, mutta parissa tunnissa haviksista parhaaksi jäi ritariperhonen. Korpparia ei kukaan muukaan enää onnistunut näkemään.



Myöhäisiltapäivä ja ilta päivystettiin Lempäälän Ahtialanjärvellä, sillä 1/4 autokunnasta oli ruostepääskypinnaa vailla. Pääskyjä näkyi kovin niukalti, haviksista mielenkiintoisimpina parit mehiläishaukat. Daurica kruunasi hienon hylsyreissun, 1000 kilsaa, 48h eikä yhtään pinnaa :) Ens viikolla uusiks?

19.5. Iberianhylsy



Torstain vastaisena yönä ajeltiin Kotkaan Sapokan satamaan, josta meille oli tilattuna taksivene Pyhtään Ristisaareen klo 5.00. Autokuntamme oli tuttu Aalo, Alanko, Esama ja ak. Ristiksestä oli löydetty tiistaina laulava iberiantiltalttikandi, joka oli saatu keskiviikkona bongareiden toimesta pyydystettyä. Ibbe on pakko saada käteen, jos määrityksen mielii varmistaa.


Keskiviikkoiltana lintu oli jäänyt kähmyilemään taustalla näkyvään pusikkoon. Kaksi veneellistä etsijöitä (n.20hlöä) oli asemissa 6.30. kieppeillä. Tunnin verran toljotettiin pusikkoa eri suunnista tuloksetta. Yhteisestä päätöksestä pistettiin atrappi raikaamaan, mutta sekään ei auttanut. Puskan komppaamisellakaan ei löydetty ainuttakaan lintua, joten vitsit olivat vähissä.


Suursaari siintää horisontissa.


Linnun löytäjä Löppönen saapui paikalle. Epäili jotta lintu on saattanut menehtyä yön aikana, koska illalla oli ollut niin kähmy. Soitto illan viimeisille havainnoitsijoille vahvisti kähmylöinnin todeksi, lintu oli liikkunut maan rajassa ja pakoetäisyys oli ollut olematon. Sen sijaan linnun kuntoa eivät iltaporukassa pitäneet mitenkään huonona, samaa mieltä olivat myös pyydystystilannetta seuranneet.
Komppasimme kuitenkin pusikon vielä tiheämmällä kammalla uusien tietojen kannustamana, tällä kertaa löydettiinkin peukaloinen :I


Niin siinä kävi, että ilman iberianihmettä jäätiin. Hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa poistuttiin, olikohan lintu lähtenyt vai tosiaan menehtynyt - yksin sendari tietää?
Mukava oli kuitenkin saaressa käväistä, eikä hylsykään tuntunut juuri miltään. Onhan linnun määrityskin vielä epäselvä. Kaksi edellistä Suomessa rengastettua kandia on todettu risteymiksi. Edellinen reissu Ristisaareen antoi balkaninuunilinnun, lepykihun ja kirjokertun, nyt mukavimpina isokäpylintupoikue ja kolme pikkusieppoa.


Juuri Sapokassa autoon pakkauduttuamme soi Lintutiedotus käärmekotkan Haminasta - kokka kohti itärajaa! Keli ei kuitenkaan ollut pedoille suotuisa, eikä Kurkelan seudulla staijaaminen tuottanutkaan tulosta. Retkeiltiin kuitenkin loppupäivä Virolahdella, mainittavin havis oli ehkäpä sulkiva 2kv sinisuohaukka.


Yöpuulle asetuttiin Hämeenkylään Vaalimaa Campingiin - suosittelen, hinta/laatusuhde erinomainen ja henkilökunta ystävällistä.
Ennen nukkuumaan menoa nautittiin terveellinen iltapala :)