torstai 31. maaliskuuta 2011

31.3. KKP-jahti


Kuukausipinnamiehelle kuunvaihde on aina pakollista maastoaikaa. Varsinkin maaliskuun vika on gomiaa spondepointsaajalle. Turhan talvinen päivä aloiteltiin harvojen sulien tsekkaamisella, Hilskan tornista ei paljoa kostunut.


Kirrin lammet ja Technipin allas odottelevat suvea.


Hilskan kupeessa rautatiesillan ja Räpsöön sillan liki on yksi harvoista sulista. Jokunen merihansu, vajaa sata isokossua, joutsenia ja pari telkkää lutraamassa.


Ei o häävi sula.


Kolmannella rundilla löytyi jäältä kokkare.


Lähempi tarkastelu osoitti kokkareen olevan PE:n 30.3. löytämä pere eli muuttohaukka. Hyvä laji maaliskuussa, joskaan ei pinna.


Eilatin nopein oli paikalla minuuteissa, toiseksi nopein hetken myöhemmin.


PLY:n vuodari piti dokumentoida ettei tuu sanomista.


Kallioholmassa kerrankin enemmän ihmisiä kuin lintuja.


Näkyvyys hieno aina sataan metriin asti :)


Kentän ikisulasta nousi kaksi harmaahaikaraa ja pari plättärää.


Köyhänmiehen Olkiluoto, eli Tahkiksen hiilivoimalan sula antoi pari knööliö, palan, pläidiä, pelkkiä ja isokossuja.


Teemuluodon tornista vuodenpinna, odotukset hieman yläkantissa... isohaarahaukka mielessä...


Vessut vielä haaveissa, optimistiset harmaahaikarat (>10yks) möllöttivät jäällä.


Ruovikossa hieman yllättäin jo muutama pajusirkku.


Merihanhia selhlasi reilun kuuden tunnin katselmuksella reilut 500 suuntaan jos toiseen. Todellinen yksilömäärä jäi arvoitukseksi... Metsähanhia vain yksi 11:n partti.


Pedot pitivät mielenkiintoa yllä. Merikotkia 21, hiirihaukkoja 18, yks piekana, pari tuulihaukka ja hieno koiras sinisuohaukka. Hyyppiä paineli sinne ja tänne nelisen sataa, samoin sepelpuluja, kiurujakin pari sataa. Kesäisin havis oli luoteeseen viilettänyt västäräkki. KK-pointseilta tuli vältyttyä, mutta naama sentään paloi ornirusketuksen esiasteelle - piporaja löytyy, okulaarin kuvat vielä hakusessa.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

30.3. Toukari


Tapitin Toukarilla reilut pari tuntia iltapäivällä. Meno jo selkeesti pirteämpää kuin eilen. Liikkeellä kuitenkin vain isoa lihaa, eipä nuo reilun kympin yöpakkaset kauheesti pikkulintuja taida viehättää.
Ekat kolme metsähanhea etsivät laskeutumispaikkaa, 20 merihanhea löysi sellaisen Kalaforniasta.


Pedoista liikkeellä kevään eka piekana, 12 hiirihaukkaa, 5 merikotkaa ja ampuhaukka. Varpushaukka nassautti ruokinnalta saaliin, muita ruokinnalla mm. peippo, viitatintti ja pari tikliä.


Hiiripöllöpari päivysti yhä mäellä, nyt tiiviisti kylki kyljessä.


Just tornista poistuttuani kuulin ihme mölinää ja havaitsin hiiripöllöt koivun latvassa päällekkäin. Misä lie pesäpaikka?
Pikkutikka huuteli pitkin päivää ja mukavana yllärinä koiras pontikka joen rantalepissä.

29.3. Kp-Pinomäki-Toukari


Vatsatautiin kaatunut Eilatin retki jotenkin vähensi retkeily haluja. Sain kuitenkin pitkästä aikaa kammettua itseni kaatikselle lokkivahtiin. Harmaalokkeja paikalla reilut 400, joukossa pari marinusta, mutta ei mitään kiinnostavaa.


Hiirihaukkakin rundaili kotvan lokkien seassa. Merihanhipari lensi itsensä vuosilistalle.


Kottaraisia oli yllättävänkin paljon, ynnäsin 192 staraa puista lepäilemästä.


Lumisateen myötä jatkoin Pinomäkeen. Hiirihaukka möllötti langalla, muutama uuttu- ja sepelkyyhky maakasalla, muutoin kovin talvista.


Toukarin mäeltä oli siivottu talkooväen jäljet - parkkiksen vieressä miehekäs risukasa. Viitatinttiä ei tunnin seisomisella näkynyt, muuttolinnuista yks hiha, hyyppä ja muutama sepelpulu.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

11.3. Kaatis ja peltoja


Iltapäivällä tarkastamaan kaatopaikan lokit. Lintumielessä ei valoisaan aikaan oikein muutakaan järkevää tekemistä ole, merikin on täysin jäässä. Naakkoja velloi kaatiksella aivan himmeä lössi, vajaat 5000. Ainakin itelleni suurin summa paikalta, tai ehkäpä ikinä mistään yhdessä parvessa. Harmaalokkeja paikalla reilut 400, merilokkeja vain muutama. >90% argareista ad jp, kuten kuuluukin.


Vaalean puoleinen isolanttu pölähti kaatiksen reunapuihin. Siipilaikku suuri, jatkui melko leveänä kyynärsiivelle ja skj hyvin leveä, yläperä kuitenkin harmaa. Pyrstöstä en saanut selkoa.
EDIT: Lapinsirkku näkyi myös jatkavan eloaan 85:n kellin kanssa, päästä näki jo, jotta kyseessä on koiras.


Poikkesin Toukarilla katsomassa oisko muuttokyyhkyjä (ei). Joessa hyvin pieni sula.


Mäki taas hieman avarampi, kiitos ahkerian talkoolaisten.


Hiiripöltsejä ei tällä kertaa näkynyt, pari isolepinkäistä kuitenkin myyrävahdissa. Viitatintti yhä ruokinnalla ja ehkäpä jonkin sortin muuttolintu, nimittäin hippiäinen mäen harvoissa kuusissa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

2.3. tupla kkp *NAPS*


Let's go meiningillä aamuviideltä startattiin opintomatkalle kohti Asikkalaa. Välikaffeitten jälkeen tutulle paikalle Päijänne-talon parkkikselle saavuttiin vasta klo 9.50. Suut hymyssä Markon juttujen jäljiltä lähdettiin tikkajahtiin. Tarkoituksena oli siis tietenkin tarkastella miten tammitikan puku on kehittynyt talven kuluessa...


Oikein komia kevätkeli piti huolen siitä, ettei päätähden piilottelukaan pahemmin häirinnyt. Kolopesijät tarkastelivat tulevia huushollejaan ja ti-ti-tyy raikasi. Viherpeippomaista rummutustakin kuulemma kuultiin :)


Upeassa kevätvalossa oli pakko ihastella plättäröitäkin.


Jeba-jei! Pari tuntia se otti, mutta oli taas sitäkin gomiampi!


Paha ois saattanut olla yksin tikkaa yhyttää, onneksi tänäänkin paikalla kymmenisen kiinnostunutta.


Tammitikka jäi (tikka)taulun takaiseen koivuvaltaiseen metsikköön, jossa luontopolkukin kiertelee.


Pinnatsufeet Asikkalassa hörpättyämme läksimme kohti Vantaata. Aivan lentokentän kupeestakin löytyy näin komiat maisemat.


Puu-Ilon parkkiksen perältä lähti pinnaura. Uran päästä näkyi lumenkaatis, jonka soraisella läntillä oli kohteemme määrä majailla.


Vihdoin lumenkaatopaikan portille reippailtuamme saimme visuaalisen kontaktin pinnaan.


Lajityypillisesti ensin oli näkyvissä pelkkä töyhtö.


Kohta saatiin ihastella koko kiurua.


Töyhtökiuru näyttäytyi mallikkaasti ja pääsimme myös toteuttamaan matkan päätavoitetta, eli tarkkailemaan Suomen kovan talven vaikutusta linnun höyhenpuvun kuluneisuuteen.


Pasi ja Marko pudotettiin kyydistä ja jatkettiin Toukarille.


Ikiaikainen riesa, näkyvyyden peittävä poppeli, oli vihdoin kohdannut vahvempansa.


Emistä nassautettiin vuosipointsi, viitatintistä maalispointsi ja surniaa ihailtiin muuten vaan.


Pöltsi päivysti aivan ruokinnan vieressä, mutta pikkulintutarjonta ei kiinnostanut, sillä paikallinen jyrsijämenu kuuluu olevan runsas.

Keväisestä kelistä johtuen oli Poriinkin saapunut massoittain muuttolintuja; Emi kertoi Santakankaalla olleen noin tonnin harmaalokkeja, helmikuun maksimihan oli Porissa vain 400 yksilöä.