tiistai 27. huhtikuuta 2010

23.4. jenkkipurkka

Jenkkipurkka eli amerikankurppa eli amerikantaivaanvuohi tuli hoidetuksi ensiaallossa, pari vuotta linnun ensihavainnon jälkeen. Kuuden maissa iltapäivällä paikalle saapuessamme, oli vasta muutama auto parkkipaikan virkaa toimittavalla pikkutiellä.


Keli oli lupaava, kohta se soidin varmaan alkaa...


Lähdin lumisateen tauottua sooloilemaan Vihtajärven ympäristöön. Originaali löytypaikka talonpihamiljöineen ja surkeine sektoreineen ei innostanut. Heti kohta löytyikin varsin mukava paikka järven rannalta, josta hallitsi alueen ilmatilan hienosti.


Eipä aikaakaan, kun kurppa nousi lähes jalkojeni juuresta taivaalle puputtelemaan, myös loput autokunnasta olivat jahkaantuneet paikalle tuolloin. Taisimme olla ensimmäiset Suomessa, jotka pääsivät näkemään jenkkipurkan. Kohta puoliin paikalla olikin jo ruuhkaa. Sattui nimittäin niin sopivasti, että kurppa tipahti suoraan puputuslennosta takaisin eteemme ja avoimesti näkyville.


Cocacola-tyyppisellä kamerallani sain muutavan dokumenttikuvan tästä melko taivaanvuohimaisesta, mutta kontrastikkaammasta ja kylmemmän sävyisestä lajista. Siiven tuntomerkit oli jo nähty soidin sessioiden lomassa.


Gomia oli!


Videolta kaapattuja pään yksityiskohtia.


Samalta videolta muitakin ruumiinosia. Jos joku siitä vaikka jonkin tuntomerkin onnistuisi yhyttämään.


Selkäpuoli toi mieleen jänkäkurpan.


Lintua koitetaan lähipäivänä saada käteen asti katsottavaksi. Toivottavasti Wanhan Liiton sanonta ei käy toteen "Moni pinna on pilattu katsomalla liian tarkkaan."

27.4. Muleli kotipihassa

Talon katolle tuli äsken vanha koiras mustaleppälintu lauleskelemaan. Antoi kuvauttaakin itsensä, hieno lintu!


Videolla kuuluu mulelin omintakeinen laulu loppurahinoineen.
video

perjantai 23. huhtikuuta 2010

16.4. Hanhia ja vuodari Lekistä

Aamulla "lumihanhiporinpinnaksi"-projekti sai jatkoa. Pinomäen seutuvilla erittäin hyvin hanhia, pitkällisten laskutoimitusten päätteksi summa 2183 fabalista ja 46 lyhtynokkaa. Leistilänjärven tarkastus osoitti lumihanhen lymyävän aloillaan 1000 faban joukossa.


Peltojen jälkeen päätin ottaa Leveäkarista vuodenpinnan. Rannasta löytyi erikoinen haapananaaras valkoisine kurkkuineen ja kummine päänkuvioineen - ennen lähempää tarkastelua parvi siirtyi Lietteiden puolelle.


Rannan mökki yhä paikoillaan, keltaiset västärikit vasta tulossa - lapinsirkku edusti niityn antia.


Tornissa kohtasin pienen yllätyksen, sillä kuvittelin Riitsarasta löytyvän vielä jäätä Preiviikinlahden tapaan. Ristisorisa laskin yhteensä mukavat 105 yksilöä, räyskiäkin 24 ja lietteiden isosirri tipahti paikalliseksi kuiripoppoossa. Mutta anakset yhä kateissa. Polun varresta yhytin vielä koiras pohjantikan parkkipaikan nurkilta.


Hissan kautta Teemuluotoon, jarrutuuli pysäyttänyt muuton, suupielet silti hymyssä :)


Pohjoistuulen saattelemana kotia kohti, Musan liejukanalammet tuli tsekattua matkalla.


Naurulokkihässäkän seassa pari keilapalloa, vaan ei Gallinulaa...

maanantai 19. huhtikuuta 2010

2.4. Phuket - opastetulla retkellä

Huhtikuun tokana lähdin aamuvarhaisella opastetulle linturetkelle, reissun ainoalle laatuaan. Kuvassa oikealla lintuopas Punjapa Games, keskellä Thaimaalaistunut britti Ian Dugdale ja vasemmalla autonkuljettajamme. Oppaisiin saa helpoimmin yhteyden täältä


Yhdeksän tunnin retken hinta oli varsin inhimillinen ja anti erinomainen. Näimme pienellä ajamisella noin 70 lajia, joista reilut kolmekymmentä mulle eliksiä. Ensin heiluttiin suojellussa sademetsässä, latvuston lintuja katsellessa oli niska koetuksella!
Parkkipaikalla lauleskellut metsävästäräkki oli omia suosikeitani, vaikkakin yleisimpiä lajeja paikalla. Pikkuviherlehvi lieni paremmasta päästä, samoin kuin pari seppä-lajia.



Toinen kohde oli niinikään metsämaalla - liki pitäen kaikki luvatut lajit hoituivat, vain yksi etukäteen epävarmaksi tiedetty tikka jäi näkemättä.


Hienoja korentojakin tarttui muistikortille.


Viidakosta yhytettiin tiikerilepinkäinen, alapuolen väritystä kummasteltiin - kirjan mukaan ois pitäny olla vitivalkoinen.


Tämmösiä pikkutikan sukulaisia - ruskolakkitikkasia - nähtiin peräti kolme yksilöä, kiitos erinomaisen oppaan.


Tikkaa katsellessa hoidettiin myös mm. oranssirastas, paksunokkakyyhky ja töyhtölintuhaukka.


Päivällinen nautittiin tälläisessä paikassa, samalla hoitui pari elistä; aasianrilli ja malesiankeijumaluri - molemmat saatiin atrapilla esiin.


Otsikkolintu jora on upea ilmestys, kuhankeittäjien sukulainen.


Mangrovepöheikölle käppäillessä kulki reitti laitumen reunaa. Laitumelta hoitui kaunis indonesianmehiläissyöjä, läpimuuttaja Phuketissa.


Jaavanmaina ajoi paikallisen kottaraisen virkaa, elis siitäkin.


Mangrovemetsässä ei oikein omatoimiretkeily olisi onnistunut. Ms. Gamesin skarppius lähenteli onneksi maagisuuden rajoja - sellaiseen tahtiin löytyi tiheikön kätköistä lajeja spudeen. Videolta saa melko hyvän käsityksen "mangrovebirdingistä", äänimaailmasta vastaa ruhtinaskalastaja. Yllättävämpi havis oli näkösälle tullut punakalastaja, joka oli retkiseurallekin Phuketinpinna. Lapinuunilintujen kiikarointi oli hauskaa puuhaa oudossa ympäristössä - laulun säkeitäkin kuului aika ajoin.
video

Autolle päin mangroveilta steppaillessa vilisti näkyville viiriäispyyjuoksijoita! Itselleni havis oli täydellinen yllätys, en ollut ajatellut tämän suvun lajien olevan edes mahdollisuuksien rajoissa lyhyellä retkellä. Joten en ollut niitten perään osannut kyselläkään. Laji on tummapyyjuoksija ja paikalla kuulemma peruskauraa - aika huono nimi lajilla mielestäni, ei mitenkään tumman oloinen.


Kalastajia havaittiin päivän aikana viisi lajia, yllä mainittujen lisäksi kuvan turkoosikalastaja sekä smyrna ja tavakunkku.


Retken viimoinen kohde oli jonkin hotellialueen lammet - kuvan intianviheltäjäsorsia nähtiin liki 100 lintua. Parhaasta päästä taisi olla näkemämme seitsemän aasiankääpiösorsan parvi, laji on kait vaikea hoitaa koko Thaimaassa. Paikallinen, vasta splitattu sulttaanikana nähtiin, kuin myös keltasilmäisiä poggei-pikku-uikkuja. Suippopyrstökurppia, mustakulma- ja idänrastaskerttusia oli mukava katsella. Viime hetkellä plakkaroitiin vielä safiirimehiläissyöjä elislistalle.


Hieno retki kaikkiaan - suosittelen ehdottomasti, varsinkin perhelomalaisille, joilla ei monen päivän retkiin ole aikaa. Ms. Games vaikutti erittäin pätevältä sekä löytämään lintuja, että määrittämään niitä - myös englanti taittui kiitettävästi. Jos toistamiseen saan etelä-Thaimaassa vierailla, tulee varmasti käytettyä saman firman palveluksia.

torstai 15. huhtikuuta 2010

OM-NOM-NOM



Perinteinen elis-sammakko. Kaikki kaupasta löytyneet olivat rupikonna-tyyppisiä, ainakin niillä oli selkäpuolella suklaanruskeita täpliä. Saa kelvata, jos olis ollut sponde kyseessä, olisin kyllä kompannut jostain täplättömän yksilön.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

13.4. Rusorintakerttu!

Tiistaina päivällä soitti lintutiedotus kummia säveliä; rusorintakerttu Helsingin Viikissä! Epäusko oli melkoinen viestiä lukiessa, aprillipäivä oli kuitenkin jo ohitettu, mutta mitä ihmettä tollanen täällä tekee tähän aikaan? Kyseessä on Suomen kaikkien aikojen aikaisin havainto minkään sortin muutto-Sylviasta.
Olen hiukan säästellyt lajia, saariretkeilyä tulee kuitenkin harjoitettua suhteellisen paljon, joten spondekin on ehkä ennen eläkepäiviä odotettavissa. Myöhemmin lintua epäiltiin kuitenkin itäisen Välimeren alueen yksilöksi (moltoni), joka saattaa saada tulevaisuudessa lajiaseman iberiantiltaltti-tyyliin (verikoe pakkaseen ja toivotaan parasta) - läksimmekin Aalon Veikon kanssa toiviobongaukseen.
Punaisen ladon vierestä sen oli määrä löytyä.


Ja kyllä löytyikin, oikein gomia koiras! Vuoden ensimmäinen elis, vaikkakin ehkä helpoin puute omalla listallani.


Maailman elistä lajista ei nassahtanut (ellei splittikirves heilahda), mutta paremmin oli näytillä kuin Portugalin serkkunsa viime syksynä.


Tämän ojan pientareilla ja pajuissa lintu viihtyi koko läsnäolonsa ajan, ajoittain vain kymmenen metrin etäisyydellä esiintyen, vieläpä mustaleppälinnun laulun säestämänä.


Porukkaa paikalla runsaasti ja trafiikki melkoista. Kerttuoja kuvassa oikealla.


Alalajin määritys jäänee ikuisesti hämärän peittoon, sillä lintua ei pyydystetty, eikä ääntä ilmeisesti saatu taltioitua ja 14.4. lintua ei enää löytynyt. Kutsu-/varoitusääni on ykkös maastotuntomerkki cantillanksen rotuja määritettäessä.
Havainnon ajankohta on erittäin poikkeuksellinen Pohjois-Euroopankin mittakaavassa, 23:sta Suomessa aiemmin tavatusta rusorintakertusta 22 on keväältä, näistä toiseksi aikaisin on tavattu 6.5. ja kolmanneksi aikaisin 7.5. Suurin osa on nähty toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla ja kesäkuun alussa. Ruotsistakaan ei ole huhtikuisia havaintoja kuin muutama, nekin aivan kuun lopulta.
Ehkäpä Briteissä 10.4. tavattu huippuaikainen punapäälepinkäinen, Välimeren saarien badius-rotuinen, on tullut samalta alueelta ja samassa lämpöputkessa Viikin kertun kanssa...

Kiitokset linnun löytäjillä vielä toiseen kertaan!

12.-13.4. Lumihanhi

Metsäopiston LUKA-kurssilaisten lintuviikon maanantai tuotti mukavan haviksen; Timo Pettay plokkasi pienestä fabaparvesta valkoisen lumihanhen, joka onneksi tipahti paikalliseksi Leistilänjärven tulvalle.
Hälyn saadessani olin juuri perheen kanssa kaupassa, ostokset jäivät siihen paikkaan ja suunta kohti PLY:n pinnaa. Hanhi oli parkkeeranut tietä lähimpään parveen ja hoituikin jo autosta. Aluepinnasaldo kohosi lukemaan 317


Varhain tiistai aamuna lähdin Porin hanhipelloille, jos lumihansusta nassahtaisi pointsi kotikuntaankin. Kohta tuli kuitenkin Eko-Pasilta päiviö: hanhi yhä Nakkilassa.


Siispä Nakkilaan passiin, kyllä se sieltä jossain vaiheessa vois Pinomäkeen päin siirtyä.. Sitä odotellessa scouppausharjoituksia:


Lumihanhi lienee PLY:n alueen 25. yksilö, mutta ensimmäinen sitten 1991 vuoden. Säpissä 24.9.1984 tavattua lukuun ottamatta kaikki ovat olleet keväthavaintoja ja jokainen valkoista värimuotoa.


Tiistai aamun muuttuessa aamupäiväksi kokoontui pellon reunaan enemmänkin porukkaa, eiköhän tieto lähde liikkeelle, jos hanhi Poriin päin siirtyy - siis Teemuluotoon staijiin.


Parkkipaikalla oli jälleen vastassa nokkavarpusia, nyt ainakin kaksi yksilöä. Vajaan neljän tunnin tapituksen, muutaman sadan anserin, kalasääsken, parin räyskän ja lapinsirkun jälkeen tuntui Suisto nähdyltä. Rauhalliseksi ajateltu ilta sai kuitenkin yllättävän käänteen...

lauantai 10. huhtikuuta 2010

10.4. Leistilänjärvi - kp - Preiviikinlahti

Aamun keli ei innostanut meristaijiin ja rauhallista oli Kallioholmassa kuulemma ollutkin. Aamupuhteeksi valittiin kevään ensivisiitti Leistilänjärvelle. Keskitielle ei ole tällä hetkellä tavallisella autolla menemistä.


Pelloilla oli komiat tulvat ja lintujakin ihan mukavasti. Perushanhet hyvin edustettuina, mielenkiintoisimpana yhden lyhytnokkahanhen parina liikkunut tundrametsähanhi.


Tulvat hallitsi mukavasti pohjoispuolen asfaltilta. Ajoittaisesta tihkusateesta huolimatta mm. pikkujoutsen ja metsäviklo kepitettiin vuosilistoille.


Luvian pellot olivat yllättävän tyhjät, päätimmekin käydä katsomassa Santakankaan lokkimassaa. Pohjoispuolen hiekkatie oli hyvässä kunnossa, mutta lokkeja ei kaatiksella ollut jostain syystä ainuttakaan. Pieniä argariparvia kuitenkin tuli mereltä toteamaan tilanteen, mutta kääntyivät Lattomeren suuntaan. Yhdessä pikkupotissa oli mukana ad fuscus (selkälokki) sekä väritykseltään 2-kv isolokin kaltainen, mutta harmaalokkia pienempi yksilö... Mikä lie? Käytiin haeskelemassa vaaleeta vielä Lattomeren suunnalta, josta löytyikin parin sadan argarin partti, mutta ilman haluttua yksilöä.


Pellot vaikuttivat siinä määrin putkimiesten ja -naisten kansoittamilta, jotta suunnistimme Preiviikinlahden maisemiin. Etelärannan lavalta on hyvä tehdä yleiskatsaus; jään seassa vain muutama knöölin (kyhmyjoutsen) ja plättärän (sinisorsa) mentävä sula.


Jokunen merihanhi lenteli lahdella, seuranaan kaksi lyhtynokkaa. Montaa hetkeä ei lahden aukeamiseen mene, sitä odotellessa siirryimme Lietteiden puolelle.


Yyterin uusin nähtävyys, ötökäntorjuntahakkuu piti käydä toteamassa. Lullulaa (kangaskiuru) ei tällä kertaa yhytetty, yksinäinen teerikukko ja pari käpylintua kuitenkin.


Lietteiden pitkos on pysynyt yllättävän hyvin aloillaan.


Lahti oli Lietteidenkin edustalta jäässä, ainut sula Riitsaran suulla. Niitty sen sijaan oli sula ja lietettäkin näkyi yllättävän paljon - avointa rantaa hyödynsivät mm. 41 tylliä, etelänsuosirri ja punakuiripari. Ilmeisesti vuoden ensimmäiset kuirit Suomessa.


Merihanhia suihki suuntaan jos toiseen, faboja ei ensimmäistäkään.


Ristisorsia laskettiin 36 yksilöä, anaksia vain pari pläidää.


Petoja oli liikkeellä mukavasti, kahdessa tunnissa laskettiin pari kymmentä lagoa (piekana - kuvassa) ja kymmenisen hihaa (hiirihaukka) sekä 15 nisseä (varpushaukka). Peukaloinen ja laulurastas säestivät staijia metsänreunasta.


Huomenissa luvassa saman sorttista ilmaa, vuorossa isohaarahaukan odotusta Suiston puolella...