keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

31.3. Phuket

Peruslintuilua Karon Beachillä. Aamupäivällä oli kiva katella nurmikolla käyskenteleviä riisikirvisiä. Pienelle alueelle ylärintaan rajoittuva viirutus mainitaan paddyfield pipitin tuntomerkiksi. Taisi olla kirvisillekin +37 vähän turhan paljon, nokka auki painelivat menemään.


Päivän kahdesta eliksestä ensimmäinen oli punakaulakyyhky. Melko kinkkinen määritettävä kuvan naaraslintu, mutta niskan värisävystä sen pystyy taittamaan.


Iltaretki jäi taas väliin ukkoskuurojen takia, kuva hotellin partsilta.


Ukkonen säikäytti kuusi mantsuriankottaraista elislistalle, jäi reissun ainoaksi havainnoksi lajista.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

28.-30.3. Ko Phi Phi - Krabi - Phuket

Ko Phi Phi jätettiin muistoihin ja siirryttiin laivalla kohti Krabia. Matkalla näkyi kaksi pikkufregattilintua ja mukavasti tiiroja; pikku-, kala-, ohjasnoki-, mustaniska- ja pikkutöyhtötiiroja. Krabissa saatiin huono hotelli, lastenvaunujen kanssa ilman hissiä ei o kiva olla - yrittivät vielä nyhtää tuplahintaa kun poistuimme seuraavana päivänä :/ Krabi townista ei oikein löytynyt sopivaa paikkaa lomalaisille, Ao Nang on kiinnostava jos haluaa ostaa ja ostaa, Railay:lle taas ei vauvan kanssa kannata ängetä. Läksimme takaisin Phuketiin - kahlaajat ja pitat jäivät toiseen kertaan. Sundantylli ja vuorisirri kuitenkin ohimennen, pari muutakin elistä plakkaroitiin. Lauttamatka takaisin tuotti vähän lintuja, eldekoihin kuitenkin töyhtötiiran.

Railay:lla oli upeat maisemat, vaavin kanssa ei saarelle ole kuitenkaan asiaa. Eikä isojen kapsäkkien - saarelle matkanneet hyppivät isommasta paatista häntäveneisiin, ainut kulkuneuvo jolla saaren tavoittaa.


"Kotona" Phuketissa oli taas mieli virkeänä, majoituimme samaan Karon Princess hotelliin - erittäin miellyttävä paikka.


Phuketista nassahtelee edelleen eliksiä päivittäin, peruslajit alkaa jo olla mukavasti hanskassa. Soidinlentävää riisikirvistä yrititetty kuvata.


Siperianlepinkäisiä näkee yleensä viitisen lintua tunnin kävelylenkillä.


Paikallinen hiru on tyynenmerenpääsky, hyvin yleinen - "tavallisia" haarapääskyjä näkee paljon vähemmän, telikkoneja ei ole vielä tullut vastaan.


Ihan kuin Preiviikinlahden retkeilyreitti :)


Rantakanoja on hauska katsella kun ruokailevat avoimesti naapuritontin mutavellitiellä. Kuvaaminen on haasteellisempaa, koska ovat kovin arkoja. Kukkorääkkiä näkee päivittäin muutaman. Lajin voi lennossa sekoittaa pieneen haikaraan, ellei ole tottunut.


Kiinanhuitti on kukkorääkkääkin arempi, vilistää yleensä välittömästi karkuun kun huomaa tulijan. Hiltonin nurmikolla niitä pääsee näkemään paremmin pensanaidan läpi.


"Kotipihamainapari" kuhertelee hotellin parvekkeella, koiraan nokalle on sattunut jotain ikävää.


Pitkäpyrstöräätäli käyttäytyy kuin peukaloinen, pienen linnun pitkä nokka ja vahvat jalatkin tuovat troglon mieleen.


Kilkkuseppiä näkee päivittäin useampia.


Pikkujallu on pesiytynyt toispuolle tietä kanavaan parin silkkihaikaran ja kiinanriisihaikaroiden seuraan. Tavallista jallua en ole vielä Karonissa nähnyt, Phuketin satamassa oli pari kymmentä.


Aasianturturi tykkää fudismaalista.


Tavallinen näky iltaretkeä suunnitellessa, ukkoskuurot tulevat täällä todella yllättäen ja rajuina.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

25.-28.3. Ko Phi Phi

25. maaliskuuta suunnistettiin Ko Phi Phi:n paratiisisaarelle. Saari, tai oikeastaan saaret ovat luonnonsuojelualuetta. Thaimaassakin raha ratkaisee, joten suojelu on jäänyt matkailun varjoon. Silti alueelta löytyy vielä paljon luonnontilaista metsää, eikä esimerkiksi teitä taida olla kuin yksi. Liikkuminen Phi Phi:llä tapahtuukin lähinnä pitkähäntäveneillä tai jalan.

Phuketin hurjan taksikyydin jälkeen valahti väri seurueen kasvoilta.


Laivan kyyti oli onneksi tasainen, lintujakin olisi pystynyt havainnoimaan - merimatkan ainoat kuitenkin kuvassa, ilmeisesti jalohaikaroita ja yksi silkkihaikara.


Phi Phi:n satamaa, liki saarta päästyämme plakkaroin paatista eliksiin korallihaikaran ja mustaniskatiiran - Gomiaa!


Valkomerikotkia ja pitkähäntäpaatti.


Paikallisten pannukakku on makoisaa.


Olin ymmärtänyt jotta paikallisen lintufaunan erikoisuus, fregattilinnut, olisivat vaikeita nähdä maista. Kuitenkin jo ekaa illallista nauttiessamme, näkyi Heidin ja Matleenan takana vajaa tonni näitä nykyajan kaappareita.


Seuraavana päivänä näköalapaikalle kavutessani (en jaksanut perille, ois kuulemma kannattanut...) osui okulaariin määritysetäisyydellä olleita pikkufregattilintuja.


Yksi Phi Phi:n näkyvimpiä lajeja on valkokeisarikyyhky. About sepelpulun kokoinen ja muotoinen laji.


Mökkikylän pihapuissa viihtyi Pied Imperial Pigeoneja enimmillään reilut 40. Illalla ne läksivät lähistön pikkusaarille yöpymään, mahdollisesti runsasta kissakantaa pakoon. Hartiahuivikyyhkyäkin saattaisi kait paikalta löytyä, minua ei onnistanut.


Thailandiassa kannattaa käyttää aamut ja illat retkeilyyn, linnuillekin kun taitaa tulla kuuma ja keskipäivällä on yleensä melko hiljaista. Joku ilta tutkasalagaaneja (komia nimi) tutkaillessani ja kuun vieressä leijuvaa bramiinihaukkaa kuvatessani (kuva) lensi ylitse hiukan muuttohaukan tapainen, mutta pyöreä siipisempi gggomia lepakkohaukka. Eri-messevä havis!


Maisemat oli Phi Phi:llä aivan mahdottaman upeat, kuva majapaikan raflan terassilta. Takasin tekis mieli ja suosittelemme kaikille!


Meristaijia tuli harjoitettua joka päivä pari tuntia, joulusaarenfregattilintu tuli määritettyä pienempien joukosta, ohjasnokitiiroja näkyi kymmeniä. Muuten ei ihmeempiä, yksi meri-/lepykihu lieni paikallisesti ihan mukava havis. Phaeton-lajeja, jotain suulia tai liitäjiä ois kait mahdollista nähdä, isofregattilintuakin on toisinaan täällä määritetty.


"Rantalintuja" ei Phi Phi:llä pahemmin ole, korallihaikara lienee lukuisin.


Kotoisaa tunnelmaa loivat muutamat rantasipit.


Laskuveden aikaan voi beachillä tulla vastaan vaikka traktori.


Metsät ovat jokseenkin läpipääsemättömiä, jyrkkyysaste on Konttaisen luokkaa - hyvä niin, eivät nimittäin sovi loma-asunnoille.


Enimmät "metsälajit" tuli plakkaroitua mökin terassilta. Naaras medestäjät on kinkkisiä määrittää, kuvassa yksi helpoimmista - isokokoinen kookosmedestäjä.


Variskäkiä löytyi 2/1 ruokailemasta polun reunasta. Koiras on tumman puhuva...


...naaras taas täplikäs.


Veriselkäkukastaja oli saarella yleinen, mutta vaikea saada kunnolla näkyviin. Kuvassa naaras.


Paksunokkavarikset saivat nopeasti äänekkään pihamaina saattueen - lienee jonkin sortin pesärosvo tämäkin corvus.


Phi Phi:ltä löytyy paljon muutakin kuin lintuja, metsän pohjalla palloilli tämmösiä sudareita - lienee joku syyskorento. Mökissä poikkesi sisällä jokin iso lepakko ja lentävä liskokin tuli nähtyä. Bileet jäi testaamatta, mutta ilmeisen railakkaita olisivat olleet...

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

24.3. Phuket

Melko mukava lintupäivä, vaikken edelleenkään lähtenyt kolmea sataa metriä kauemmas hotellilta. Naapurin joutomaa ja Hiltonin puisto yhä tuottoisia.

Tästä ja viereiseltä kaatopaikka/fudiskentältä on vetäisty jo useampi eldeka.


Ehkäpä päivän mukavin havis oli joutomaalla skulkkinut lanceri, eli viirusirkkalintu. Jotenkin nää kotikonnuilla potentiaaliset lajit on mielenkiintoisempia kuin etelän ihmeet.


Kiinanriisihaikaroita tuli jälleen pällisteltyä - jp, vp, tp, 1kv - löytyy kaiken pukuista lintua.


Pari aasiankiitäjä (kuvassa) kurvaili pitkin päivää beachillä. Yksinäinen jymykiitäjä oli kyllä gomiampi, varsinkin nimenä puolesta :)


Säpistäkin tuttu suomumanikki (koiras) on paikallinen chloris, vaikka kuullostaakin lähinnä vihervarpuselta. Näitä pesii monessa palmussa asutuksen seassa.


Keltapriinia lauleskeli joutumaan ruo'onsukuisissa.


Muutama jaavanmerimetso kalasteli hotellin lammikoissa, oudonnäköistä hommaa tuollaisessa ympäristössä. Pari isompaa phalaa lensi illalla mereltä, mutta täällä ei pitäis sellasia kait olla - jätin lajin määrittämättä.


Pari intiansininärheä oli tupsahtanut jostain rantapuihin väijymään.


Näitä piisaa palmujen kyljissä.


Lisko sai Mimoskallekin hymyn huuleen; "hauva".


Kiinanpikkuhaikarat olivat päivälläkin kivasti näkyvissä - pelottomia, mutta liikkuvaisia ovat.


Joutomaalla asustaa riisikirvispari, koiraan laululentoa oli kiva katsella. Pitäis varmaan ulkoiluttaa remembirdiäkin. Melko isokirvismäinen laji, joskin kooltaan lähempänä triviä, pyrstökin selvästi lyhyempi kuin isolla.


Aamuhämärissä näkyi kivasti kerttusia, enimmät touhusivat palmujen lehvästössä. Ainakin 8 mustakulmakerttusta (kuva) ja 7 idänrastaskerttusta onnistuin määrittämään. Joku hippolaiksen näköinenkin oli tarttunut muistikortille.


Seuraavassa osassa Ko Phi Phi:n ihmeitä.