maanantai 28. syyskuuta 2009

21.-25.9. Kääpäviikon varrelta

Viimeisen Lukan lähiviikon aiheena oli käävät. Maanantai aloitettiin Joutsijärven metsistä.
Taulakääpä on hyvin yleinen ja monimuotoinen.


Taulis lähempää, kurkien töräytellessä taivaalla.


Sinihaprakääpä on yleinen ja helppo tuntea - ainut tän värinen.


Nakkilalaisia kantokääpiä vasemmalla ylhäällä, seuranaan limapalloja nimeltä orahytykkä (sieni - ei kääpä).


Rantakärmes näkyi tiistaina Ahlaasissa.


Nuori korppi oli tullut tiensä päähän Saanteessa. On muuten komia paikka, pikkusieppoa ja idulia luulis kesällä löytyvän vaikka kuinka.



Kaffetteluhetki Saanteen kärjessä, jossa pääsee myös ihastelemaan merimetsokolonioita.



Nakkilan ja Ulvilan raja Anolan tienoilla.


Aarnikääpä - jonkin sortin indikaattorilaji.


Ruskilankosken ylläri - yksinäinen mustalintu. Jokielis!


Ruskilasta löytyi myös gentin (kanahaukka) rippeet.


Gena oli rengastettu - Närpiöläinen 1kv.


Täytyy olla jossain vikaa ja pahasti, kun jaksaa Lampinkoskelle asti raijata television - saman aparaatin voi kierrättää kierrätyskeskuksessa ilmaiseksi.


Herrainpäivillä oli runsaasti kääpiä, mm. varsin kunnioitettavan kokoisia arinoita.


Torstaina ehdin hiukan linturetkellekin. Karhuluodon rannassa vain variksia ja harmaalokki, onpa tällä rannalla joskus nähty kaitanokkalokki, kivikkosirkku, ylänkötylli ja kurppelokin, tavallisemmista jalkatylleistä, riuttiksista, kurveista sun muista puhumattakaan.


Levon lammilla tuttua ja turvallista; haapanoita, punasotkia, nokikanoja ja harmaahaikaroita.


Fleiviikissä tutut naamat ja linnut - pientä grusilykkyä, ei rariteetteja.


Blogi jäänee parin viikon tauolle, ellei Vila Real de Santo Antoniossa ole WLANeja tarjolla. Älkää löytäkö rareja sillä välin, kiitos!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Isokirvinen, ino ja mysteerihanahi

Tänäpä (25.9.) aamulla läksittiin Pitkälän Arskan kanssa reduttamaan. Arska ajoi Kallioholmaan, lievästä vastarinnasta huolimatta :)


Kauaa ei jaksettu tyhjää tapittaa, turhuuden kalliot olivat tänään nimensä veroiset.


Kallioholman jälkeen päätettiin kompata kentät. Hiljaista piti kentilläkin, tunnelmaa piristi sentään Emin eilen löytämä isokirvinen. Taisi olla syksyn 10. nova mulle.


Hiljaisten Tahkiksen kylän ja Räpsöön sahan kautta Lietteille. Pitkosten päässä ruokaili 22:n anserin parvi. Ensi katsomalla näyttivät kaikki metsähanhilta, enimmäkseen rossicuksia, mutta joukossa pari fabalistakin. Arska huomautti otsakilpihanhesta parven vasemmassa laidassa (kuvassa 7. vasemmalta). Ensinnä kiinnittyi huomio linnun kirkkaankeltaiseen silmärenkaanseen, joka lähes tulkoon loisti pilvisessä kelissä, kuin kiljuhanhella konsanaan (millaiseksi lintu oli aivan liian suuri ja isonokkainen). Seuraavaksi ihmeteltiin linnun oudon sävyistä, koko vaalea, tummalla kynnellä varustettua nokkaa, joka muotonsa ja kokonsa puolesta olisi passannut hyvin fabalikselle. Kooltaan lintu oli rossicusta pienempi, noin tundrahanhen kokoinen, kaula oli huomattavan lyhyt ja suhteellisen paksun näköinen. Sen pää oli kokonaan yhtenäisen tummanruskea, taas kiljuhanhen tapaan. Myös pään muoto oli lähempänä kiljukasta kuin fabalista - otsa oli melko korkea ja pään korkein kohta selvästi edempänä kuin parven rossicuksilla ja fabaliksilla. Selkähöyhenet puolestaan olivat fabamaiset, selvästi tundra- ja kiljuhanhea leveämmin vaalein höyhenten reunoin. Otsakilpi oli arviolta hieman vanhan tundrahanhen kilpeä pienempi, mutta selvästi suurempi kuin millään näkemälläni faballa. Parvi pyrähti ehkä viiden minuutin tarkkailun jälkeen lentoon ja häipyi itään.

Yksi lyhtynokkakin pyörähti 40:n metsähanhen kera Lietteiden yllä, kahlaajista mm. syksyn ekat kaksi purkkaa (jänkäkurppa).


Huhtalan lavalta käytiin tsekkaamassa yllättävän hiljainen Riitsaranlahti, mielenkiintoisin vessu ehkäpä yksinäinen lapasotka. Anaksia huomattavan vähän, kuten Lieteilläkin. Pohjoisesta lähestyi pieni hanhipotti, jossa Lietteiden mysteerihanhi muassa - sama parvi ilmeisesti palasi Lietteille, ainakin siihen suuntaan. Parven tullessa kohti näytti hanhi hyvin tundrahanhimaiselta, kilpensä ja kokonsa puolesta. Tundrahanheksi olisin sen varmaan määrittänytkin tällä kertaa ilman aiempaa havista, sillä nokan yksityiskohtia, silmärengasta tahi pään väritystä ei etäisyydestä johtuen pystynyt toteamaan. Toivottavasti joku saa linnusta kunnon kuvia, ellei se ole jo jatkanut muuttoaan.




Poikettiin vielä Toukarin tornissa, anteeksi, rengastusasemalla. Rastas- ja peippolintuhärdelli oli melkoinen - laske siinä sitten muuttoa kun paikallisiakin on alati ilmassa muutama sata.


Rautiaispyynnin 25. kerta tuotti edelleen hyvää tulosta, kohdelajin lisäksi mm. tiltaltteja (kuva). Verkoilla ahkeroinut Rantamäki kertoi 800 prunepulttia (rautiaisrengastus) menneen juuri katki!


Taitaa rengastaja tietää mitä on seuraavassa pussissa odottamassa...


Konkarirengastajalle nassahti uusi rengastuspointsi:


Gomia ino eli taigauunilintu!


Varmasti mukava piristys arkiseen ahertamiseen.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

20092009

Jännä päivämäärä - sendarin merkki? Ei ainakaan maailmanloppua tullut vaan
aamustaiji hoidettiin pommikopilla, navakalta etelätuulelta suojassa.


Muutto pysäksissä, Etelärannassa meni samaan aikaan kuulemma 40k peippoa - eipä ulottunut rintama Säppiin asti.
Prakalassa paikallisena kahlaajatrio - punakuiri, valko- ja punajalkaviklo. Valkkarimäärä kipusi iltapäivällä viiteen.


Tapituksen jälkeen käytiin katsomaan Mäntylän Karin löytämää pikkusieppoa Karinokalla (kuinkas muuten).


Nuori sieppo rätisi taustan pihlajassa, tais Mimosakin kuulla, ainakin ilmeestä päätellen. Vaunupointseista laji jo löytyikin.


Saukkorannassa tapitus tuotti nuoren lapintiiran, toisille myös syksyn ekan inon (taigauunilintu).


Tiira ja Tahkis.


Ei aivan turha reissu, talkoohenkisimmät saivat kelpo klapipinon aikaseksi.


Kankuria odotellessa hoidettiin ruokki vaunupinnaksi - gomia oli :)


Lähdön hetki jo saa.


Matka meni mukavasti Merinalla.


KSS!

tiistai 22. syyskuuta 2009

19.9. Pikkusirkku EK:lla

Vuoden 100. blogimerkintä - jei!

Länsituuli jatkui lauantaille, joten aamustaiji hoidettii Knaperissa. Tuulta päin lähti vain Hessu, joka tapitti Prakalan pommikopilla. Muuttoa ei juuri näkynyt, paikallisina komia koiras sinirinta, pari hekeä (hernekerttu), kaksi isosirriä, kaksi squattia (tundrakurmitsa), ruokki ja melko myöhäiset kolme nuorta lapintiiraa (+h/a 1m = muuttava kala-/lapintiira).


Johteen ruovikko on käynyt pieneksi sonnien käsittelyssä.


Harvoin kuvattu Hanhisto, saaren hotspotti.


Telkkähässäkkä Hanhiston rannassa, vähintään 600 paikallista. Silkkiuikkuja ynnättiin 81 paikallista, suurin määrä mitä olen Säpissä yhtenä päivänä havainnut. Joukosta löytyi (vain) kaksi mukurua (mustakurkku-uikku) ja neljä härkälintua.


Suomen varmin taigakirvisniitty kompattiin tiheällä kammalla, niitsareita ja pari triviä (metsäkirvinen) tällä kertaa...


Saukkorannassa paistatteli päivää vanha hemari (meriharakka).


Krävelin kautta kierrettiin asemalle kaffeelle ja sieltä jatkettiin Lännennokalle. Präälän eteen tipahti pari lasoa (lapasotka), samalla Hessu soitti ja kertoi EK:lla (Eteläkari - kuva) olevan pikkusirkun.


Pusillaa kompatessa löytyi lapinsirkku ja jokseenkin myöhäinen rantasipi. Lunkka ja Jarmo uhrautuivat ja läksivät takaisin asemalle.


Niinpä meille jäi ilo löytää pikkusirkku uudelleen Paskalaguunin takaa. Sirkku vältti kameran muutamalla sekunnilla, mutta tässä se oli:


40:n faban (metsähanhi) parvi paineli etelään ja yksinäinen lintu pohjoiseen, paremmilta hanhilta vältyttiin.


Knaperissa karkeloi kolme vehnättäjää, harmittavasti Isabellan vehnättäjä jäi yhä toivelistalle.


Liki pariin kymppiin kohonnut lämpötila sai perhoset ja korennot liikenteeseen. Ohdakeperhosia näkyi joku 20, neitoja ja nokkosia muutama. Korennoista reilut sata punasyys-, vain yksi tummasyys- ja muutama määrittämätön ukonkorento.


Jansmakkoja loikki jokapuskas, kärmekset pysyivät piilossa.