sunnuntai 30. elokuuta 2009

Isokirvinen ja arosuohaukka!

Sateen tauottua 29.8. läksin Toukarille petostaijiin, petoja kuitenkin melko vähän ilmassa. Pääskyjä sen sijaan likemmäs 500, apuksiakin (tervapääsky) vielä 60.
Matti soitti Fleiviikistä ja kertoi löytäneensä mielenkiintoisen näköisen äänettömän kirvisen lammasaitauksessa. Paremman puutteessa lähdinkin Fleiviikiin päin.
Veräjälle oli sopivasti osunut ekokaksikko. Yksissä tuumin suuntasimme lammasaitaukseen, mistä löytyikin isokokoinen kirvinen nopeasti. Lintu ei äännellyt, mutta hyvin pitkästä pyrstöstä ja laskeutumista edeltäneestä lekuttelusta määritimme sen isokirviseksi. Gomiata.

Tatti, Matti ja Pasi, taustalla isokirvisen laskeutumispaikka, josta illemmalla sen löysi vielä joukko kauempaakin saapuneita bongareita.


Isoja lintuja oli kirvisen lisäksi muutenkin mukavasti ilmassa.


Syksyn toinen metsähanhipoppoo muutteli nätisti +-.


30.8. oltiin kylässä Harjavallassa, takas tullessa nähtiin hieno arosuohaukka nuorukainen Kokemäenjoen varressa Nakkilan puolella. Myöhemmin kuulin että Kosu oli nähnyt saman macron aiemmin päivällä. Harmi ettei ollut kameraa mukana, ois ollut hienosti haukka hollilla.
Vuoden neljäs arosuo mulle, tuntuu olevan hyvä vuosi.

perjantai 28. elokuuta 2009

28.8. Fleiviiki

Kävin taas komppaamassa Fleiviikin niityn, mikäli yhden miehen voimin suoritettua läpikävelyä nyt voi komppaamiseksi kutsua. Taivaanvuodet olivat vähentyneet selvästi, vain kahdeksan räpsähti lentoon, eikä heinäkurppaakaan enää löytynyt. Niittykirviset sen sijaan olivat lisääntyneet 69:een, joukossa pari lappalaista mutta ei vielä isokirvistä. Yksi kiuru hämäsi oudolla äänellää; lentoon lähtiessä se vihelsi ilmoille kaksiosaisen joikhun, josta ei kiuru tullut mieleen ensinnäkään. Puvultaan lintu ei kuitenkaan, valitettavasti, sopinut muihin kuin tava-kiuruun.


Lammasaidalla päivysti montaa sorttia, ainakin isolanttu (lapinharakka - kuvassa), pikkulanttu, niitty- ja metsäkirvisiä sekä pensastaskuja.


Rytmihäiriöitä aiheutti kaulushaikara, joka räpsähti lentoon alle metrin päästä postimerkinkokoisesta kurjenmiekkakasvustosta. Vähän harmitti etten huomannut lintua ajoissa, ois voinut saada makeita kuveja. Luulin muuten bottea ensin munivaksi ukonkorennoksi, siltä sen ääntely lähinnä kuullosti (siis korennon siipien rapinalta) - huippuluokan virhemääritys!


Tästä se botte lähti, mestaripiilottelija.


Syksyn ekat fabat (metsähanhet) palloilivat suuntaan jos toiseen, onneksi sorsastajat olivat muilla mailla.


Munivan siniukonkorennon yhdytin lammasaitauksen Teemuluodon puoleisesta ojasta. Siniukkeleita muutenkin mukavasti ilmassa, ainakin 30 yksilöä.


Punasyyskorennot ovat olleet vähissä ainakin meikäläisen retkeilymaastoissa. Tänäänkin alle 20 yksilöä, vaika keli oli ihan passeli. - Kuten Rane ja Teppo ystävällisesti huomauttivat, on kuvassa elokorento :) Punasyyskorentoja on siis vieläkin vähemmän kuin oletin...


Vesitatar kukkii, taustalla kilpukan ja pikkulimaskan lehtiä (tai jotain).

torstai 27. elokuuta 2009

27.8. Lietteet ja Fleiviiki

Päätin pitkästä aikaa käväistä lietteillä, olihan tiputuskelikin.



Maan mainioita äestyksiä tarkastamassa myös herrat Helstola ja Eriksson.


Lintuja oli paikalla runsaasti, mm. n.1500 anasta, vielä 13 ristisorsaa ja kymmenkunta räyskääkin.


Sirrejäkin kaikki pulmusta lukuun ottamatta. Myös pässejä (taivaanvuohi), suokukkoja ja vikloja mukavasti, muutama punakuiri, squatti (tundrakurmitsa) sekä kapulakin (kapustarinta). Kuvassa isosirrejä.


Yksi kolmesta nuoresta jänkäsirriäisestä oli hyvin luottavainen.
Niittykin kompattiin, mukavin löytö oli syksyn eka lapinkirvinen.


Lietteiltä jatkoin vielä Fleiviikiin, jos vaikka isokirvisen löytäisi. Niityllä olikin ihan kivasti tavaraa, mm. reilut 50 niitsaria (niittykirvinen), 3 lapinkirvistä, 26 pensastaskua ja 2 pikkulanttua (-lepinkäinen). Pensastaskut olivat kahdessa parvessa, joista a17 lienee suurin koskaan näkemäni.
Sokerina pohjalla vielä syksyn eka heinäkurppa lammasaitauksessa - gomia oli ;)


Illansuussa poikettiin vielä Kirrisannassa, josta vaunupinnaksi lietteellä avoimesti itseään esitellyt lapinkirvinen (188.). Altaalla myös seitsemän isosirriä ja muutama muu kahluri, Fänrikeissä kolme pikkutiiraa.

25.8. Kaatopaikan tuoksu

Tiistaina puolenpäivän aikaan läksin Vilenin Riston kanssa Eurajoelle.
Kotipihalla rappusten edestä löytyi pohjanlepakkovainaa, ilmeisesti naapurin kissan käsittelyyn joutunut. Näytti maistuvan amppareille.


Kämpän kaffetuvan kautta suunnattiin Pinkjärven Pourunlahteen. Lahdessa kasvaa sahalehteä, englanniksi muuten Water Soldier, jota harvinainen viherukonkorento suosii. Viherukkelia ei löytynyt, vaikka kahteen otteeseen paikalla päivystettiinkin.


Ylistenjärvillä on mukavan näköistä korentomaastoa.



Täpläkiiltokorentoa kummempaa ei kuitenkaan löydetty, vaikka korentoja mukavasti ilmassa olikin. Järven yli pohjoiseen lentänyt haarahaukka kuitenkin piristi mieltä.


Menomatkalla näin sisun (sinisuohaukka) Pinomäessä, sen innoittamana pysähdyin tunniksi Luvianlahden aukeelle. Kolme isolanttua (-lepinkäinen) ja nuori sisu kirjautuivat havikseen.
Pajusen Matti liittyi seuraan ja jatkoimme Santakankaan kaatikselle, josko vaikka satelliitticace olisi sinne eksynyt. Eipä löytynyt kuin vaaleita argareita.


Lintuja oli paikalla kuitenkin mukavasti; harmaalokkeja n.2000 ja kottaraisiakin 500:n poppoo. Täytyy käydä toistekin - kaatiksella näkee helposti paljon lintuja ja bonuksena vielä hieno maisema ;)

perjantai 21. elokuuta 2009

Käärmekotka!

Kaikki tietävät että Kitee on aivan Kittilän vieressä, siksi niiden nimetkin ovat niin samankaltaiset. Oikaisimmekin Kiteen kautta Poriin päin. Poikkesimme myös Hatunvaaralla, sekä 14. että 15. elokuuta. Molemmilla kerroilla näimme melkein spontaanisti käärmekotkan! Gomia oli, vuoden kolmas elis :)

Launatai aamulla Hatunvaaran parkkis oli piukassa.


Näimme Matin kanssa käärmeksen jo perjantai iltana, mutta sen verran huonosti, että tulimme sitä ihailemaan vielä lauantainakin. Lintu näyttäytyikin ihan mukavasti vartin verran lennossa, joskin suht kaukana.


Siellä se leijaili, rajavyöhykkeellä.


Kiteeltä tiputeltiin Parikkalan Siikalahdelle, kova tuuli haittasi havainnointia. Löysin kuitenkin sahalehtituppaista kaksi munivaa viherukonkorentoa - elis nassahti jälleen. Juuri autoon pakkautuessamme tuli vielä haarahaukka näytille - tuntuu olevan yleistymään päin tuo milkkari.


Koska 2/5 retkueesta ei ollut nähnyt Imatran patoa, käytiin tsekkaamassa se matkan varrella.


1/5 ei kyllä ollut kovin kiinnostunut kosken maisemista.


Hienot olivat kuitenkin. Aterioimme Imatralla ja suunnistimme Lappeenrannan kautta Poriin.


Retkenpinnoja kertyi linnuista 160, joista viimeiseksi jäi lehtokurppa Nokialta, kauan sai scoloakin odottaa, se kun puuttuu pohjoisesta.
Pinnat systemaattisessa (mun oma systematiikka) järjestyksessä, paremmat lajit korostettu (että tulisitte kateellisiksi):

kyhmyjoutsen
laulujoutsen
metsähanhi
merihanhi
haapana
tavi
sinisorsa
jouhisorsa
lapasorsa
tukkasotka
alli
haahka
mustalintu
telkkä
uivelo
tukkakoskelo
isokoskelo
pyy
teeri
riekko
KIIRUNA
fasaani
kuikka
kaakkuri
JÄÄKUIKKA
silkkiuikku
härkälintu
MYRSKYLINTU
SUULA
merimetso
KARIMETSO
mehiläishaukka
merikotka
KÄÄRMEKOTKA
sinisuohaukka
ruskosuohaukka
HAARAHAUKKA
piekana
hiirihaukka
varpushaukka
kanahaukka
tuulihaukka
nuolihaukka
ampuhaukka
muuttohaukka
luhtakana
nokikana
kurki
MERIHARAKKA
!!!
tylli
kapustarinta
töyhtöhyyppä
suosirri
lapinsirri
pikkusirri
kuovisirri
merisirri
jänkäsirriäinen
suokukko
taivaanvuohi
lehtokurppa
punakuiri
kuovi
punajalkaviklo
metsäviklo
valkoviklo
mustaviklo
liro
rantasipi
karikukko
vesipääsky
merikihu
ISOKIHU
merilokki
harmaalokki
selkälokki
kalalokki
naurulokki
pikkukajava
kalatiira
lapintiira
ruokki
etelänkiisla
POHJANKIISLA
riskilä
PIKKURUOKKI (mitä äijä muute, mitäs täsä...)
LUNNI
pulu
uuttukyyhky
sepelkyyhky
käki
huuhkaja
suopöllö
hiiripöllö
tervapääsky
käpytikka
pohjantikka
palokärki
haarapääsky
räystäspääsky
törmäpääsky
niittykirvinen
metsäkirvinen
luotokirvinen
lapinkirvinen
västäräkki
keltavästäräkki
VIRTAVÄSTÄRÄKKI
tilhi
koskikara
peukaloinen
rautiainen
punarinta
sinirinta
leppälintu
pensastasku
kivitasku
mustarastas
räksä
punakylkirastas
laulurastas
kulorastas
ruokokerttunen
hernekerttu
pensaskerttu
pajulintu
tiltaltti
hippiäinen
kirjosieppo
harmaasieppo
talitiainen
sinitiainen
hömötiainen
töyhtötiainen
LAPINTIAINEN
puukiipijä
pikkulepinkäinen
isolepinkäinen
närhi
harakka
varis
naakka
mustavaris
korppi
kottarainen
varpunen
peippo
järripeippo
viherpeippo
tikli
vihervarpunen
urpiainen
tundraurpiainen
KIRJOSIIPIKÄPYLINTU
pikku-/isokäpylintu
TAVIOKUURNA
punatulkku
pulmunen
lapinsirkku
keltasirkku
pajusirkku
pohjansirkku
PIKKUSIRKKU

Korentoja puolestaan näkyi 13 lajia:

sirokeijukorento
okatytönkorento
isotytönkorento
ruskoukonkorento
pohjanukonkorento
siniukonkorento
VIHERUKONKORENTO
välkekorento
TUNDRAKIILTOKORENTO
ruskohukankorento
pikkulampikorento
tummasyyskorento
punasyyskorento

Näistäkin puolet idässä, pohjoisesta kun ei huikeita lajimääriä kerry.

Huomenna sitten sorsastuksen aloitustunnelmia...

torstai 20. elokuuta 2009

13.8. Pallas + vaunupinnat

Keskiviikon koiranilman jälkeen 13. päivä torstaina lorotti vain kuurojen verran, joten suunnistimme koko perheen voimin Muonion Pallakselle. Hotellin takana olevalta lammelta löytyi kaksi nuorta virtaväiskiä ja koskikaraa sekä sinirintoja ja pohjansirkku - kaikista myös vaunupinnat. Virtaväiskit olivat vielä tynkäpyrstöisiä, hauskan näköisiä vekkuleita.


Peloton, mutta piilotteleva sinirinta nuorukainen tallentui kennollekin.


Karakin asettui hetkeksi poseeraamaan putkelle. Virtaväinöt sen sijaan saivat harmaasiepolta huutia, enkä ehtinyt heitä ikuistamaan.


Vaunut ja Mimosa lykittiin melkein tunturiin, muttei aivan kiiruna-korkeuksiin asti.


Vaunupinnoja/-vuodareita ei olekkaan tullut päivitettyä toviin, kesäkuun alun jälkeen on nassahtanut seuraavat (ei järjestyksessä ja voi sisältää jonkun virheen):

171. mehiläishaukka
172. isosirri
173. karikukko
174. pohjantikka
175. virtavästäräkki
176. koskikara
177. pensassirkkalintu
178. viitasirkkalintu
179. rytikerttunen
180. viitakerttunen
181. pikkulepinkäinen
182. isolepinkäinen
183. pähkinähakki
184. punavarpunen
185. pohjansirkku
186. ruisrääkkä
187. sinirinta

Eli kovin aktiivisesti ei ole tullut listattua kesän aikana, sen verran tarttee tsempata että yli 200 mennään...

keskiviikko 19. elokuuta 2009

8.-11.8. Kittilän kulmilta

8. elokuuta aamulla Lukalaiset suunnistivat kohti etelää. Minä sen sijaan suunnistin Utsjoelle tankkaamaan ja siitä kohti Kittilää. Poikkesin Mantojärven Kirkkotupien "perinteisellä" myrskylintupaikalla. Yllättäen järven pohjoispäädyssä lenteli nuori pikkukajava, ihan hyvä havis Suomen puolelta. Muuten päivä ei ihmeitä tuottanut, lukuisista korentoräme-pysähdyksistä huolimatta.
9. päivä oli sateinen, illalla lorotuksen tauottua käväisimme Kolarissa, Ylläksen Varkaankurussa. Mimosakin pääsi messiin kantorepussa.


Varkaankurun metsät olivat komiat.


Elis synnyttävästä koivusta!


Kurun purolla on perinteisesti näkynyt virtavästäräkkejä, nyt "vain" Matleena. Luontokeskuksen parkkiksella nähtiin pohjantikka, tilhiä lenteli vähän joka puolella.


10. päivän ohjelmassa oli, sateen tauottua, Särestönniemen sivistysmatka. Upea paikka - suosittelen!


Suomuurainruoste vaivasi Särestöniemen ja ilmeisesti koko Lapin kuusia, kuulemma kolmatta vuotta peräkkäin. Monin paikoin kuuset olivatkin pikemmin ruskeita kuin vihreitä, pääasiassa kuitenkin vain uudet vuosikasvaimet.


Särestöniemestä jatkoimme Ylläslompolon lintutorniin.


Järvellä mm. 120 tavia, 90 tukkasotkaa ja 11 uiveloa. Sokerina tornia vastapäätä lietteellä vanha virtavästäräkki tava-väiskien seurassa!


Näkymät vähän toisenlaiset kuin etelän torneista, taustalla Ylläs.


11. elokuuta oli yllättäen sateinen ja sumuinen. Läksimme kuitenkin Matin kanssa Pallakselle, jossa kapusimme Palkaskerolle.
Pilvet roikkuivat selvästi tuntureiden alapuolella.


Laelta oli hienot näkymät, mä ainakin tykkään sumusta :)


Kiirunat piristivät mieltä, molemmin puolin lakea viiden linnun parvet. Retken toinen virtaväiski, vanha lintu sekin, lensi vastaan puronvartta pitkin Palkakselle kavutessamme.


Kiirunan suojaväri kivikossa on kyllä uskomaton, huomaamatta olis jäänyt, elleivät olisi erehtyneet polulle.


Laella alkoi sataa toden teolla ja puolen tunnin laskeutumisen jälkeen parkkiksella olo oli kuin vaatteet päällä olis ollut uimassa.

Kevo-Pulmanki-Vadsö-Eckeroya-Kevo

Luka-kurssin retken viimeinen päivä aloitettiin Pulmankijärven rantamilta.


Tenonjoen seutuville endeemistä tenonajuruohoa (kuva) kasvoi tienvarressa.


Risto ja Soile tutkailevat paikan toista erikoisuutta, pensaskanervaa. Taustalla näkymä Pulmankijärven pohjoispäätyyn, Norjan puolelle.


Järven eteläpää, viisi kaakkuria ja kuikka verotti Pulmangin kalakantaa - ei mitään parempaa tälläkään kertaa.


Vesi oli alhaalla ja koko Varangin vuonon rannat olivat kahlaajalietteenä. Pari sataa tylliä ja suosirriä ruokaili Vesisaaressa, joukossa muutama punakuiri ja pikkusirri.


Nousuvesi tuli nopsaan ja lopetti kahlaajalystin, myös vanhalla muuttohaukalla oli oma vaikutuksensa asiaan.


Eckeroyan kajavat eivät juuri ihmisistä piittaa.


Koskaan ei toki voi olla liian varovainen ja kuvaankin mahtuu useampi lintu kauempaa ;)



Pakolliset kajavakuvat; vanha:


ja nuori lintu.


Ihmeitä ei tälle päivälle osunut, kun tundrakiiltokorentoetsintäkin tuotti vesiperän. Vesipääsky sentään nassahti Suomen vuodariksi.