perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kauhanevan seuduilta 28.-29.7.

Heinäkuun viimeinen viikko oli Luka-kurssilla suoviikko, kohteena Kauhaneva ympäristöineen. Osallistuin tiistain ja keskiviikon hulinoihin, sunnuntaina on edessä lähtö Lappiin - ei viitsi kahta viikkoa laistaa kotihommista.

Tiistain aamupäivä oli aurinkoinen. Musta- ja Puolakeidas olivat ekat kohteet.
Puolakeitaalla muu porukka määrittää suotyyppiä, Tepon kanssa katseltiin pohjanukonkorentoja, josta nassahti elämänpinna.


Pohjanukkeli ei suostunut kuvattavaksi, vaikka pariin otteeseen maassa pääsimme niitä kiikaroimaan. Naaras siniukonkorento oli tuttavallisempi ja laskeutui Riston paidan pieluksille.


Iki-ihana rupikonna lyllersi Mustakeitaalla. Lintupuolella pari tuulihaukkaa ja metson sulka.


Öpöpökkä, jonka nimi ei jäänyt mieleen (oisko ollu suutari?).


Ötökkä aiheutti ihmetystä ja inhotusta.


Pohjankankaalla sijaitsevan lähteikön kautta suunnattiin Kanttikoskelle. Kerrassaan upea paikka! Koskikara on kuulemma pesinyt tässä taannoin, en ihmettelisi vaikka virtavästäräkkikin yllätettäisiin samoista puuhista.


Koskelta jatkettiin Horjunkeitaalle, kotvan sadekuurolta piiloteltuamme suunnattiin keitaan keskiosiin. Kangassinisiipiä näkyi aivan älyttömästi, varmaan tuhansia päivän aikana.


Vanhalta ponunkeittopaikalta yhytettiin Keisarinsauva, eikun Kaarlenvaltikka.


Horjunkeitaan linnustoon kuuluivat mm. isolepinkäis- ja laulujoutsenperheet. Teerestä, metsosta ja sarvipöllöstä (kuvassa) löytyi vain sulka. Lastulan K-market vastasi ruokahuollosta.



Saunoimme ja yövyimme Kauhajoen puolella Nummijärvellä kaakkurin "laulun" säestämänä. Teppo osoitti puusilmille lehtokurpan mökin vierestä.


Emon vierestä löytyi pari poikasta, joille lahjoitettiin söpöt nilkkarenkaat.



Keskiviikkona suunnattiin itse Kauhanevalle. Huomaa hauki.


Öiset sadepilvet väistyivät pian auringon tieltä, lämpö kannusti petolinnut ja korennot saalistamaan.


Maisemat hivelivät ojituksiin tottuneen silmää.


Kaakkurilla lieni perhe lähistöllä, kun ei ohikulkijoista välittänyt. Tukkasotkia nähtiin pari poikuetta, muut vessut olivat telkkä, tavi ja laulujoutsen. Muutama musta- ja valkoviklo sekä liro kirjattiin havikseen.


Riekon sulka löytyi paristakin paikkaa. Aapasuolla puolestaan päivysti sinisuohaukkanaaras seuranaan vajaat kymmenen tuulihaukkaa.


Haaviin saatiin täytettä, Timo ja Teppo kunnostautuivat hoikkakiilto, suo- ja pohjanukonkorennoilla.


Yli vai molskis?


Ukonkorennon hyvin säilynyt exuvia, eli toukkanahka. Lajiksi on ehdotettu ruskoukkoa.


Sirokeiju oli korennoista yleisin, hyvänä kakkosena tummasyyskorento.


Näitä veijareita piisasi, alle minuutissa tehtiin kärpäsestä säilyke - huima vauhti!


Kauhanevan rääkistä selvittyämme läksimme Riston kanssa kotia kohti. Matkalla pysähdyttiin Kankaanpään Kuninkaanlähteellä, josta ei maiseman lisäksi jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Viereisiltä Viherperän altailta taas löydettiin mukavasti lintuja ja korentoja, vaikka käynti jäikin lyhyeksi.


Suosirri on ihan kiva sisämaahavis, parempi oli lentoon räpsähtänyt jänkäkurppa. Muutamia vikloja ja reilut 50 taviakin viihtyi paikalla. Korennoista mielenkiintoisimpia olivat muutamat litteähukat.


Sunnuntaina lähden kahdeksi viikoksi Vanranki-Nuorgam-Kittilä-akselille, joten blogi ei päivity, ellen pääse matkalla netinpäähän. Reissun jälkeen sitten sitäkin tiheämmin!

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Säppi 20.-22.7.

Maanantaina oli edessä kolmen päivän Säpinkeikka. Ilma oli mainio pari tuntia ennen lähtöä - kahlaajia luvassa!


Aseman vastaanottokomitea.


Asemarengastaja Pitkälä keskittyi kahlaajien pulttaamiseen, sillä muita lintuja oli vähänlaisesti. Syksyn eka käki, jokunen luhta- ja rytikerttunen sekä muutama merikihu sentään nähtiin.


Saalis oli pieni, mutta monipuolinen. Liroja tuli illan viimeisellä kierroksella.


Isosirriä ei usein pääse kädestä pitäen katselemaan.



Kuovisirri löytyy katiskasta useammin.



Nuorena on pinnat hoidettavana. Mimosan elis nro.2 (eka oli haarapääsky, jonka Arska pyydysti paljain käsin kuistilta).


Kun yöt läpeensä rengastaa täytyy päivällä levätä.



Knaperniemi oli tapansa mukaan kaunis. Mansikoita piisasi. Tähänkin yritti ruovikko puskea vielä muutama vuosi sitten, mutta sai viikatteet vastaansa.


Sonnit olivat kurittaneet saaren katajia.


Kelpaa niitä näillä sarvilla rapsutella. Muflonit pysyivät tällä reissulla piilossa, kyy ja rantakäärme sentään yhytettiin.


Korentoja näkyi taas runsaasti, sateista huolimatta. Kuvassa isokeijukoiras.


Merisinikorentokoiras on saalistanut isokeijunaaraan. Ainoastaan pää kelpasi pedolle, loput ruumiista jäivät kivelle odottamaan ottajaansa.


Syksyn ekat punasyyskorennot kuoriutuivat Takalahden niityltä. Kohta lajia lenteleekin rantaniityt sakeanaan. Myös amiraalista helskästi vuodenpinna samalta paikalta.


Meno ja paluu hoitui Salokankaan Tommin tasaisessa kyydissä.


KSS!

torstai 23. heinäkuuta 2009

Ylänkötylli!

Keskiviikkona Säpistä saavuttuani päätin laittaa kännykän hiljaiselle ja viettää rauhaisaa koti-iltaa. Illalla puhelinta vilkaistessa oli rauhallisuus kaukana - Kristiinankaupungissa paikallinen ylänkötylli! Suomen ensimmäinen laatuaan! Porissakin on nähty ja kuvattu yksi kandi 10.8.1988, mutta sitä ei (vielä) ole pystytty kuvista määrittämään varmaksi.

Lähdin Porista klo 1.00. ja saavuin Kiilin satamaan 2.05., paikalla oli jo 32 hermostunutta odottelemassa päivän valkenemista ja saareen pääsyä. Pöydällä lojuneeseen varauslistaan sain paikan nro 33. busteriin - kyydeistä huolehtivat lähinnä Kari Korhonen ja Veikko Forsberg - suuret kiitokset heille!


Domarkobbenin pohjoiskärjessä oli ruuhkaa, hankala oli sovittaa spudeaan sekaan.


Siellä se jossain on. Lintu löydettiin heti, kun valoa oli riittävästi. Illalla Harry Lillandet oli löytänyt tämän Suomipointin tismalleen samalta paikalta - Onnittelut ja Kiitokset!


Enimmillään paikalla oli noin 100 bongaria. Yhteensä vajaan kolmen tunnin aikana, jonka saarella vietin, kävi pointsin hoitamassa noin 130 bongaria.


Kuvia linnusta löytyy Jorma Tenovuon sivuilta,
Tarsigerista ja Suupohjan yhdistyksen blogista.

Omien (hatarien) tietojeni ja kirjallisuuteen tutustumisen myötä tulin siihen johtopäätökseen, että kyseessä on atrifrons-ryhmän vanha naaras. Saatan olla väärässäkin, mutta valkeat, värittömät kyljet, haaleat päänkuviot, nokan koko ja muoto, otsan ja skj;n värisävy, niskan alaosan ympäri kiertävä oranssin sävyinen vyö sekä kurkun ja rintavyön välistä puuttuva musta "rajaus" viittavat mielestäni ylänkötyllin atrifrons-alalajiryhmään. Atrifrons- ja mongolus-ryhmät, jotka molemmat käsittävät pari alalajia, on ainakin Birding World-lehdessä jaettu omiksi lajeikseen, varmaan muuallakin.

Joku oli muuten kaapannut meikäläisen vihreän Finnature-seipiön, jonka jätin kiireessä nojaamaan auton peräloosteriin. Toivotan sendarin vihat varkaan niskaan! :)

Joka tapauksessa - Gomia oli!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Korentoja Kokemäellä 14.7.

Lähdin tiistaina Vilenin Riston kaveriksi kartoittamaan Kokemäen Ollijärvien korentoja.
Isommalta Ollijärveltä löytyi mm. 40 taigatytönkorentoa, siro- ja lummelampikorento. Rantametsässä tärskäytteli pyrstötiainen.


Rannasta yhytettiin vasta kuoriutunut ukonkorento toukkanahkansa vierestä, sini- tai suoukko.


Pienemmällä Ollijärvellä lenteli 100 taigatyttöä ja 20 suoukonkorentoa, koiraat enemmistönä.


Naaras suoukkokin pyydystettiin tarkasteltavaksi, pari muutakin näkyi munimassa rantaviivaan.


Järviltä palaillessa tarkastettiin Kauvatsanjoki parista kohtaa. Koiras pihtijokikorento napsahti haaviin.


Komiat on pihdit!


Lopuksi käytiin vielä bongaamassa litteähukankorento Kynsikankaan soramontulta. Depressat viihtyivät montun lammikossa, johon tihkui pohjavettä rinteestä. Muutama kymmenen törmäpääskyäkin hyöri pesäkoloillaan ja nuolihaukka kävi niitä säikyttelemässä.


Litteähukka koiras on upea!